vierasyliö Osuustoiminta kehittääsekä maaseutua että ruokaturvaa

Parhaillaan vietetään YK:n julistamaa Kansainvälistä osuustoimintavuotta.

Maatalouden ja maaseudun ongelmat, nälkä, köyhyys, muuta väestöä alhaisempi koulutustaso ja osallisuus kaupallisista tai yhteiskunnan tarjoamista palveluista mainitaan YK:n osuustoimintavuoden julistuksessa painokkaasti huolenaiheina. Näiden korjaamiseksi osuustoiminnalla on ollut ja on yhä tärkeä merkitys.

Osuustoiminnan avulla maaseudun ihmiset ovat kyenneet parantamaan toimeentuloaan, kehittämään yritystoimintaansa ja turvaamaan tuotteilleen pääsyn markkinoille. Kylien sosiaalisten olojen kehitykselle osuuskunnat ovat usein tarjonneet kulmakiven.

Osuustoimintavuosi tarjoaa mahdollisuuden taloutta koskevien globaalien ja kansallisten kysymysten käsittelyyn osuustoiminnan silmälasien läpi nähtynä.

Vallitsevan talousajattelun silmälasein osuustoiminta sekä sen mahdollisuudet ja edistämistarpeet valitettavan usein näkyvät puutteellisesti tai jäävät sokeaksi pisteeksi.

Maatalousosuuskunnat ovat mukana globaalissa elintarvikekaupassa ja niiden odotetaan tuovan kaupankäyntiin tiettyä vakautta tuottajaintressien edustajina. Osuuskuntamallissahan tuotto palautetaan yrityksen ja sen tarjoamien palvelujen kehittämiseen ja jäsenten talouksille.

Jäsenet ovat pääomasijoittajiin verrattuna osuuskuntansa palvelujen tarvitsijoita, eivät sijoituksensa tuottotavoitteiden heilahtelujen mukaan osakkeita ostavia ja myyviä spekuloijia.

Eettis-poliittisena visiona, joka tarjoaisi valtavirran talouspolitiikalle vaihtoehdon, osuustoiminnasta voi löytyä lähtökohtia ja utopiaenergiaa talouspolitiikan muuttamiselle.

Keskeinen globaalin ruokaketjun ongelma on se, että tuottajan käteen jäävä osuus ruoan hinnasta on jatkuvasti pienentynyt, eikä tilanteeseen näy parannusta vallitsevassa sijoittajaintressejä toteuttavassa kaupassa.

Asiaintilan korjaamiseksi on eurooppalaisissa tuottajajärjestöissä ilmennyt jopa halua irrottaa maatalous kilpailusäädöksistä ja siirtää tuottajahinnat sovittaviksi tuottajajärjestöjen, kaupan ja teollisuuden välisin neuvotteluin. Tätä koskevaa esitystä ajetaan EU:n parlamentissa valmisteilla olevaan maatalousuudistukseen.

Esitys on yksi ratkaisuesimerkki EU:n kilpailudirektiivien soveltamisen ongelmista elintarvikeketjussa.

Osuustoiminta on jäsenilleen taloudellisen yhteistyön instrumentti, jolla haetaan yhdessä etuja, joita yksin ja muita vastaan kilpaillen ei voitaisi saavuttaa.

Elinkeinoviranomaiset voivat kuitenkin tulkita yhteistoiminnan hintakartellien muodostamiseksi, kilpailun rajoittamiseksi ja ylipäätään uhkaksi kilpailun vapaudelle.

Suomessa hankintalaki, sen tulkinnat ja soveltaminen ovat herättäneet aiheellisia kysymyksiä esimerkiksi lähiruoan pääsystä kilpailukykyisesti mukaan julkisiin hankintoihin.

Toisinaan vaikuttaa siltä, että EU:n kilpailudirektiivien yliaktiivisella valvonnalla pystytään tehokkaasti vaikeuttamaan pienten yritysten yhteistoiminnallisia sopimuksia, mutta globaalisti toimivien suurten yritysketjujen tunkeutumista pienyrityskentän palvelumarkkinoille ja monopoliaseman valtaamista ei kyetä hallitsemaan.

Erityisen kohtuuttomasti viranomaisten kilpailutusvietti rankaisee yhteistoiminta-aloitteita maaseudun epätyypillisten markkinoiden oloissa, joissa yhteistoimintaa tarvitaan kilpailun vapauden vaalimista kipeämmin edellytysten turvaamiseksi harvojen toimijoiden ja yhteisöjen elinvoimaisuuden ja tulevaisuudenuskon lujittamiseksi.

Osuustoimintamalli tuo yrittäjyyteen mukaan jäsenten sosiaaliset tarpeet taloudellisten rinnalla: talous ei voi olla päämäärä, jolle uhrataan jäsenten terveys ja yhteisöjen olemassaolo.

Taloudellisten ”järkisyiden” rinnalla osuustoiminnan merkitys jäsenistölleen henkisenä voimavarana jää usein vaille huomiota, mutta vain sitä kautta voidaan ymmärtää osuustoiminnan tarjoama vaihtoehto sijoittajaomistajuudelle yritysmuotona.

Osuustoiminnassa yhteenkuuluvuus ja eläytyminen toisten jäsenten asemaan vahvistavat myötätuntoa ja empatiaa, osuustoiminnallisen keskinäisen solidaarisuuden perustaa paikalliselta ja alueelliselta valtakunnalliselle ja kansainväliselle tasolle saakka.

Maatalousosuustoiminnan nostaminen maailman ruokapäivän teemaksi on huomionarvoinen kannanotto. Siihen sisältyy tärkeä viesti: aika on kypsynyt sekä osuustoiminnallisen yritystoiminnan mallin saavutusten tunnustamiselle että tarpeelle ottaa sen tarjoamat mahdollisuudet täysimääräisesti käyttöön ruokaturvallisuuden globaaleissa ratkaisuissa.

Kysymyksessä on myös vallitsevien ajatus- ja toimintamallien muuttaminen, johon tarvitaan pitkälle osuustoiminnan teemavuoden yli ulottuvaa työtä.

Osuustoiminnan edistäminen ei ole vain osuustoiminnallisten yritysten ja yhteisöjen sisäinen asia. Toimintamallin tulee kuulua koulutus- ja kasvatusjärjestelmän yleisiin tehtäviin ja erityisesti ammatillisen koulutuksen ja elinkeinoelämän edistämisen tehtäviin.

Yhteistoiminnallisia oppimisympäristöjä kaivataan myös tasapainottamaan median ”tosielämän kilpailuformaattien” kyllästämää ohjelmatuotantoa.

Edellytykset osuustoiminnan edistämiselle maailmanlaajuisen ruokaturvan parantamiseksi ovat hyvät YK:n kansainvälisen osuustoimintavuoden hengessä ja tavoittein.

Yritysmuodon omaleimaisuus tunnustetaan kansainvälisesti lainsäädännön ohjeeksi, osuuskunnilla on merkittävä asema maataloustuotteiden markkinoinnissa ”pellosta pöytään”, tuottajaosuuskunnista kuluttajaosuuskuntiin.

Monet suuret osuuskunnat ovat menestyneet hyvin ja innovatiivisia osuuskuntia syntyy jatkuvasti myös uusille aloille. Osuustoiminnan suosio kasvaa erityisesti nuorten parissa ja sen arvot vastaavat yhä useampien käsityksiä taloudellisen toiminnan tarkoituksesta.

Osuustoiminnasta on tullut markkinatalouteen varteenotettava vaihtoehto ihmiskeskeisenä yritysmallina.

TAPANI KÖPPÄ

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Helsingin yliopiston professori.

Avaa artikkelin PDF