Kuutio kuusta sitoo hiilidioksidia yli Espanjan lentojen verran ja puinen omakotitalo suomalaisen kolmen vuoden päästöt

Kuutio havupuuta varastoi hiilidioksidia runsaat 700 kiloa CO2 ekv. Sahatavaran hiilivarastosta puolestaan pitää vähentää valmistuksen päästöt, jotka ovat noin 50–100 kiloa CO2 ekv per kuutio. Kuva: Lari Lievonen

Vuodesta 1990 alkavalla raportointijaksolla hiilidioksidin varastoituminen kaikenikäisiin puutuotteisiin on vaihdellut taloustilanteen ja sahatavaran kysynnän mukaan. 

Kaikenikäiset puutuotteet varastoivat Suomessa vuonna 2017 hiilidioksidia 4 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalentteina (CO2 ekv). Määrä vastaa seitsemää prosenttia Suomen sen vuoden kasvihuonekaasupäästöistä. Asia käy ilmi Tilastokeskuksen kasvihuonekaasuinventaariosta, jossa raportoidaan hiilivarastojen muutokset sahatavaran, puulevyjen sekä massojen eli paperi- ja kartonkituotteiden osalta.

Puutuotteista suurin hiilivarasto on sahatavarassa. Vuodesta 1990 alkavalla raportointijaksolla hiilidioksidin varastoituminen sahatavaraan on vaihdellut taloustilanteen ja sahatavaran kysynnän mukaan. Pienimmillään sahatavaran hiilivarasto oli vuonna 2009, noin 0,8 miljoonaa hiilidioksiditonnia ja suurimmillaan vuonna 2000, runsaat 5 miljoonaa tonnia.

Kasvihuonekaasuinventaarioon perehtynyt tutkija Paula Ollila Luonnonvarakeskuksesta (Luke) kertoo, että rakennuspuuta lyhytikäisemmät paperi- ja kartonkituotteet ovat olleet raportointijaksolla sekä hiilivarastoja että päästölähteitä. Jos tuotanto on ollut pientä, kuten vuonna 2009, ovat valmistuksen päästöt nousseet olemassa olevaa varastoa isommiksi.

Puutuotteista valtaosa viedään ulkomaille. Muualle kulkeutunut hiilivarasto ei kuitenkaan vähene Suomen kiintiöstä.

Puutuotteiden hiilivarastojen muutoksia lasketaan ja raportoidaan YK:n ilmastosopimuksen ja Kioton pöytäkirjan mukaisessa kasvihuonekaasuinventaariossa. Myös EU edellyttää jäsenmaitaan seuraamaan hiilivarastojen kehitystä maankäyttösektoria koskevassa lulucf-raportoinnissa. Ollilan mukaan hiilivarastojen kehitykselle ei kuitenkaan ole vielä asetettu velvoitteita.

Erikoistutkija Tarmo Räty Lukesta kertoo, että sahatavara sisältää hiiltä noin puolet sen kuivapainosta. Kuutio havupuuta painaa ilman vettä noin 400 kiloa, josta noin 200 kiloa on hiiltä.

Hiilidioksidiksi määrä muuntuu kertoimella 3,67 eli kuutio havupuuta sitoo hiilidioksidia runsaat 700 kiloa hiilidioksidiekvivalentteina. Se kattaa reippaasti esimerkiksi yhden hengen lentomatkat Helsingistä Espanjan Aurinkorannikolle. Finnairin laskurin mukaan edestakaisen lentomatkan kasvihuonekaasupäästöt ovat alle 500 kiloa.

Sahatavarasta pitää vähentää valmistuksen päästöt, jotka ovat noin 50–100 kiloa CO2 ekv per kuutio.

Tutkija Marja Jallinoja Lukesta arvioi, että keskiverto suomalainen, puinen omakotitalo varastoi rakenteissaan noin 30 000 kiloa hiilidioksidia.

Suomalaisen vuotuiset kasvihuonekaasupäästöt ovat noin 10 000 kiloa CO2 ekv eli omakotitalo sitoo noin kolmen vuoden päästöt.

Paperituotteisiin sitoutuneen hiilidioksidin määrä vaihtelee täyteaineiden määrän mukaan, mutta periaatteessa kilo puhtaasti sellupohjaista paperia sitoo liki saman määrän kuin puukin eli 1,5 kiloa hiilidioksidia.

Sahatavaran sitoma hiilidioksidimäärä puoliintuu 35 vuodessa, puulevyjen 25 vuodessa ja paperituotteiden 2 vuodessa. Arvion puoliintumisajoista on tehnyt Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC vuonna 2014.

Kulutuksen ja tuotannon keskuksen johtaja, professori Jyri Seppälä Suomen ympäristökeskuksesta kertoo, että sahatavaran yllättävän nopeasti hupeneva hiilensidonta-aika johtuu siitä, että suurta osaa lankkutavarasta hyödynnetään vain lyhyen aikaa rakennusvaiheessa esimerkiksi betonilaudoituksena.

Puu päihittää betonin selkeästi ilmastoystävällisempänä rakennusmateriaalina. Sitran ja ympäristöministeriön rahoittamien tutkimusten mukaan materiaalien tuottaminen yhteen puurakenteiseen seinäneliöön aiheuttaa alle puolet betonirunkoisen seinäneliön kasvihuonekaasupäästöistä.

Myös puumateriaalien kuljetuksen hiilijalanjälki on betonia pienempi. Sen sijaan kun hiilijalanjälkilaskelmaan lisätään rakennuksen elinkaaren energiankäyttö sekä kunnostus, erot rakennusten välillä pienenevät. Mitä energiatehokkaampaa rakentaminen on, sitä paremmin puutuotteiden pieni hiilijalanjälki jää näkyviin.

Ympäristöministeriön tavoitteena on, että rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljen arvioinnista pitää tulevaisuudessa tehdä laskelma rakennuslupaa haettaessa.

Suomen Ilmastopaneelin selvitys vuosille 2015–2055 kertoo, että hakkuiden vähentäminen nykyisestä kasvattaisi metsien hiilinielua, kun taas hakkuiden lisääminen pienentää sitä.

Jyri Seppälä arvioi, etteivät nykyisten puutuotteiden hiilinielut ja korvausvaikutukset pysty kompensoimaan metsien lisähakkuista johtuvaa hiilinielun pienenemistä vuosikymmeniin. Korvausvaikutuksella hän tarkoittaa sitä, että puulla korvataan ilmastolle haitallisia fossiilisia materiaaleja.

Tarmo Räty huomauttaa, että maanomistajat metsittävät alueita ja nopeuttavat metsien kasvua taloudellisen hyödyn takia.

"Metsien talouskäytön rajoittaminen pienentäisi puun tarjontaa. Seurauksena puun hinta nousisi, muttei kuitenkaan niin paljon, että myyntitulot pysyisivät ennallaan. Pitkällä aikajänteellä metsämaan arvo laskisi ja siirtäisi metsiä käyttöön, jonka hiilitaseista ei voida tietää etukäteen mitään", Räty sanoo.

Luonnontilainen metsä sitoo hiiltä tehokkaammin kuin talousmetsä Luken laskelmien mukaan. Metsien talouskäyttöä pidetään kuitenkin yleisesti parempana vaihtoehtona, jos hakatusta puusta muodostuu pitkäaikainen hiilivarasto. Käytännössä niin tapahtuu vain sahatavaralle.

Talousmetsien käyttö nopeammin kiertävien tuotteiden, kuten paperin ja polttoaineiden valmistukseen on ilmastovaikutusten osalta kyseenalaisempaa.

"Koska myös biopohjainen hiili lämmittää ilmakehää, hiilineutraliteetti edellyttäisi, että metsien pitäisi pystyä keräämään vapautuva hiili takaisin suurin piirtein samassa ajassa kuin se vapautuu nopeakiertoisista puutuotteista", Luken Tarmo Räty pohtii.

Hänen mielestään nopeakiertoisia tuotteita kannattaa tehdä puusta, jos ne vähentävät fossiilisen energian päästöjä globaalisti.

"Sellaista taloudellista mallia, joka pystyisi tämän luotettavasti ennustamaan, ei ole olemassa. Laskelmassa olisi huomioitava kaikki toimialat, tuotteet ja niiden väliset kytkennät, hintamuutosten vaikutukset ja tarjonnan reagointi."

On myös syytä huomioida, että sellukattilaan päätyvää kuitupuuta saadaan harvennushakkuista, joilla tähdätään tukin eli rakennuspuun maksimaaliseen saantoon.

Vuonna 2017 Suomen metsistä hakattiin runkopuuta 72 miljoonaa kuutiota. Metsäteollisuuden käyttöön ohjautui 63 miljoonaa kuutiometriä ja metsähakkeeksi tai polttopuuksi yhdeksän miljoonaa kuutiota runkopuuta. Teollisuuden käyttämästä puusta 43 prosenttia oli tukkipuuta ja 57 prosenttia kuitupuuta.