UUTISTAUSTA Journalismin muistoa kunnioittaen

Vanhempi toimittaja nousi portaille puhumaan ja me muut katsoimme häntä, kuten aina, yläviistoon.

Hän kertoi, kuinka oli kesämökkinsä lähikaupasta vahingossa ostanut vääränlaista talouspyyhettä. Sen arkit olivat tavallista suuremmat, paperi tukevampaa ja kestävämpää. Koska tuote oli tavalliseen nähden ylivertainen, hän kehui sitä ystävilleen – ja pian sitä käyttivät kaikki.

Eräänä päivänä tuote oli kaupasta loppu ja kauppias ilmoitti, ettei tilaisi sitä lisää. Kun toimittaja tivasi syytä, kauppias ilmoitti, että oli tullut niin paljon valituksia: mökkiläisten putket menivät tukkoon, kun emännät heittivät käytetyt talouspyyhkeensä vessanpönttöön. Mihin toimittaja: ”Tekeekö kauppias kaikki muutkin hankintapäätökset tyhmimpien asiakkaidensa ehdoilla?”

Laatujournalismille on käymässä samoin: kysyntä laskee. Perinteisten sanomalehtien levikki on Suomessa kymmenessä vuodessa pudonnut 1,2 miljoonalla kappaleella – neljästä miljoonasta 2,8 miljoonaan. Television ja radion uutis- ja ajankohtaisohjelmien katsojamäärät ovat laskussa.

Samaan aikaan viestintä viihteellistyy, journalismin merkityksellisyys vähenee, sosiaalinen media syrjäyttää perinteiset viestimet ja nopeasti kirjoitetut mielipiteet syrjäyttävät huolellisesti tehdyn tutkimustyön. Ennen niin luetut poliittiset pakinoitsijat ovat kadonneet. Heidän kirjoituksensa on korvattu toimittajien kuvilla koristelluilla, hätäisesti kyhätyillä laatikoilla.

Kaikki tapahtuu sananvapauden nimissä: jokainen sana ja jokainen mielipide on yhtä arvokas ja ansaitsee tulla julki. Hölynpölyä.

Sananvapaus on oikeus, joka on annettu, jotta heikompi voisi puolustaa oikeuksiaan vahvempaa, myös valtiota vastaan. Sananvapautta voidaan sekä vääristellä että käyttää väärin. Siellä missä sananvapaudelle ei haluta asettaa mitään rajoja, vähemmistöt ovat alituisessa vaarassa joutua enemmistön terrorin uhreiksi.

Vähemmistön oikeuksia on suojattava ja puolustettava. Mutta siinäkään ei pidä mennä älyttömyyksiin. Ei ole sama asia puolustaa juoppojen ja syrjäytyneiden oikeutta saada osakseen asiallista kohtelua sosiaaliviranomaisessa – tai puolustaa Helsingin cityvihreiden oikeutta saada nauttia Caffe lattea jokaisessa Kallion kuppilassa.

Suomessa toimii perussuomalainen vähemmistö, joka uskoo, että Bilderberg-säätiön kokouksissa punotaan haitallisia, maailmanvallankumouksellisia juonia ja harjoitetaan kiristystä. Vähemmistön edustajat eivät ole kokouksissa käyneet, mutta ne jotka ovat, pitävät niitä kovin hyödyllisinä. Olisi älytöntä, jos istuntoon kutsuttu suomalainen ministeri ja puoluejohtaja siitä kieltäytyisivät

Laatujournalismi ei puolusta sananvapauden väärinkäyttöä, ei vähemmistöihin ja muukalaisiin kohdistuvaa vihapuhetta eikä harhaisia mielipiteitä, vaan iskee niitä vastaan. Ei lakien, rajoitusten tai sensuurin asein, vaan sanan miekalla.

Eri asia ovat suoranaiset valheet ja väärät tiedot, joilla laatujournalismia niin ikään korvataan. Ylen juontajalegenda Arvi Lind ei ole julkisesti eikä yksityisesti koskaan epäillyt Marco Bjurströmin kykyä selviytyä nelosen uutisen juontajan tehtävistä. Päinvastoin. Hän on korostanut, että Marco on lahjakas ihminen, joka taustansa puolesta kyllä selviää edessä olevista haasteista.

Siksi Lind olikin saada sydänkohtauksen, kun näki, miten hänen sanomisiaan oli vääristelty iltapäivälehden jutussa ja otsikkojulisteessa. Törkytoimittaja oli ilmeisesti laatinut otsikon ja kirjoittanut sitä tukevat vuorosanat jo ennen kuin soitti Lindille.

Laatujournalismi elää oman kansan kohtaloissa, jakaa sen ilot ja surut. Se etsii joukosta hyvät ja lahjakkaat ja nostaa heidät kansakunnan esikuviksi. Se paljastaa vääryydet ja avaa uhkakuvat silloinkin, kun päättäjät niistä kauhuissaan vaikenevat. Näin se on oikealla tavalla isänmaan asialla.

Laatujournalismia ei pidä tehdä tyhmimpien ehdoilla, eikä lehtiä niin, että ne kelpaavat vain vessapaperin korvikkeeksi.

Avaa artikkelin PDF