Hyvästä ruuasta eliitin yksinoikeus
lukijalta
Tanskalaiset ystävämme ennakoivat jo monta vuotta sitten ruokamarkkinoiden eriytyvän aikaa myöten eliitin ja rahvaan markkinoihin. Eivätkä nämä tanskalaiset sianlihan tuottajat erehtyneet, sillä suunta on nyt valittu.
Euroopan väestöstä yli 70 miljoonaa on niin sanotusti hyväosaista, joille ruuan hinnalla ei ole käytännössä mitään merkitystä. He elävät syödäkseen. Mutta entäs nämä loput yli 300 miljoonaa nälkäistä, jotka ovat jo tammikuussa syöneet toukokuun palkkansa? He syövät elääkseen.
Ruuan tuottaminen on kaikista tehostamistoimista huolimatta vuodesta toiseen entistä kalliimpaa. Kustannusten vyöryttäminen lopputuotteen hintoihin on tuskaisan hidasta, ja tämä viivytystaistelu saattaa aiheuttaa koko suomalaiselle elintarviketaloudelle korvaamattomat menetykset. Hanskoja tiputellaan maatiloilla tantereeseen kiihtyvään tahtiin.
Varmaa on, että jos tämän tuotantokustannusten noususta aiheutuneen kriisin annetaan kaivella tilojen talouksia rauhassa ensi kevään lumille saakka, monen tilan osalta taistelu on silloin hävitty.
Ja koetapa nostaa sitten näitä isoja tuotantoyksiköitä takaisin elävien kirjoihin. Ei siihen riitä enää sadat tuhannet, vaan kyse on jo vähintään miljoonasta. Ei pysty kykenemään, sanoi entinenkin huippuhiihtäjä.
Mitä siis syövät nämä 70 miljoonaa hyvinvoivaa ja mitä vuorostaan loput 300 miljoonaa?
Onko niin, että hyväosaiset syövät puhdasta ja eettisesti kestävällä tavalla tuotettua ruokaa ja loput syövät ruokaa, jonka laadusta ei ole niin väliä, kunhan hinta vain edullinen?
Nämä 70 miljoonaa kuluttajaa maksavat ruuasta sen, mitä kestävän kehityksen periaatteilla ruuan tuottaminen maksaa. Loput 300 miljoonaa kuluttajaa ostavat ruokansa mistä halvimmalla saavat. Silloin ruuan tuottamistapa ei ole enää se tärkein kriteeri.
Ruoka on päivittäisistä tarpeistamme numero yksi, mutta jossain vaiheessa ruuasta tulee aivan varmasti pula. Sen takaavat jo yksistään maailman väkiluvun jatkuva kasvu ja tuhlaileva elämänasenteemme.
Olemme tulleet ratkaisevien valintojen eteen: joko jatkamme nykytyylillä vielä joitakin vuosia ja siirrämme ongelmaa eteenpäin toivoen, että tiedemaailma viimeinkin keksii sen ihmepillerin, jonka aamulla nappaamalla pärjäisi koko päivän. Tai sitten todetaan selvästi, että perustarpeemme on ruoka ja sen tuottajalle on taattava kohtuullinen toimeentulo riittävän tuottajahinnan muodossa.
Mistä löytyy se vastuullinen henkilö (kunnallisvaalien alla), joka uskaltaisi tuoda omalla karismallaan esiin koko elintarvike-teollisuuttamme uhkaavan tilanteen?
Minä kun oletan, että Angry Birdsiä ei voi syödä paistettuna eikä grillattunakaan, vaikka niitä olisi pöytä pullollaan.
Osmo Autio
Kauhavan Kortesjärvi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
