vierasyliö Julkisen vallan tuettavapaikallista kehittämistä
Paikallinen kehittäminen ansaitsee huomattavasti nykyistä suuremman arvostuksen. Paikallista kehittämistä luonnehtivat paikkaperustaisuus ja monialaisuus. Sen ytimessä ovat paikalliset ihmiset itse, mutta eivät yksin.
Se on kansalaistoiminnan ja julkisen vallan toimintojen yhdistelmä. Tätä kokonaisuutta haluamme me paikallistoimijat olla kehittämässä. Edellytämme myös, että julkinen valta tuntee vastuunsa paikallisen kehitystyön menetelmien edistämisessä.
Oireita tästä on, mutta kunnollinen tavoite ja valmistelutyö julkisen vallan ja kansalaistoiminnan voimien ja mahdollisuuksien lähentämiseksi puuttuu edelleen.
Suomen Kylätoiminta ry:n tänä vuonna valmistuneessa paikallisen kehittämisen ohjelmassa (Voimistuvat Kylät – Vahvistuvat lähiyhteisöt 2014–2020) vuoteen 2020 asti paikkaperustainen kehitystyö jaetaan neljään työmuotoon: kylätoimintaan, kaupunkien asukastoimintaan, Leader-työhön sekä lähidemokratiaan.
Kaikissa neljässä elementissä on jatkuvasti parannettavaa. Pisimmällä lienee Leader-työ ja lähidemokratia on vielä aivan alkutekijöissään. Suuri haaste kunkin elementin kehitystyössä on ottaa huomioon toiset toimijat.
Voimistuvat kylät – Vahvistuvat lähiyhteisöt -ohjelmassa linjataan paikallisen kehittämisen tavoitteiksi muun muassa:
Kylä- ja asukastoiminta organisoituu kaikkialle, ja se tunnustetaan yhteiskunnallisesti merkittäväksi toimijaksi.
Lähivuosina siirrytään rakenteista toiminnan sisällön kehittämiseen ja hiotaan eri työmuotoja tehokkaiksi ja toisiinsa istuviksi.
Nykyistä realistisempi, tavoitteellisempi ja siksi tuloksellisempi työnjako kansalaistoimijoiden ja julkisen vallan välille.
Paikalliskehittäjien toimintaedellytysten parantaminen.
Vuoteen 2020 mennessä muutamat toimintakentät ovat muodostuneet paikallistoimijoiden tunnustetuiksi tehtäviksi. Näitä voisivat olla muun muassa sopimuspohjainen lähipalvelujen järjestäminen, kyläavustajatoiminta ja naapuriapu sekä monimuotoinen yhteisöllisyyden vahvistaminen tapahtumien, turvallisuudesta huolehtimisen ja nuorten aktiviteettien avulla.
Prosessi vaatii vuosia, mutta haasteet paikallistoimijoita kohtaan kasvavat ja julkinen valta vähentää vastuunottoaan. Tilalle tarvitaan kumppanuudelle perustuvaa yhteistoimintaa, jossa julkinen valta on merkittävä osarahoittaja monissa tehtävissä, yrittäjät ja kansalaistoimijat vastaavat toteuttamisesta.
Kun visioimme muutaman vuoden päähän, näemme voimistuvan paikallistyön tuloksia: Osa lähipalveluista on pelastettu ja uusia työmuotoja käynnistetty. Asukkaiden identiteettikokemukset säilyvät toimivina. Julkisen vallan ja kansalaistoimijoiden suhde toimii ja hyödyttää kumpaakin osapuolta. Luottamus niin päättäjien kuin asukkaiden kykyihin palautuu.
Käsite lähipalvelu muuttuu jatkuvasti sisällöltään, mutta aina on palveluja, joiden onnistumisen edellytyksenä on lyhyt fyysinen välimatka. Jos tätä ei tunnusteta, kansalaisten alueellinen eriarvoisuus jatkaa lisääntymistään.
Eri osapuolet yhdistävällä paikallisella kehittämistyöllä on paremmat mahdollisuudet löytää ratkaisuja kuin kunnallishallinnolla yksinään.
Asukkaiden identiteettituntemukset eivät ole haihattelua, vaikka siltä se näyttää tilanteessa, jossa asukkaat kuntansa menettäneinä tarrautuvat pitäjä-sanaan ja entiseen vaakunaan.
Kun paikallisuus saa koko ajan uutta sisältöä jatkuvasta kehittämistyöstä, identiteetti pysyy aktiivisuutta ylläpitävänä tekijänä.
Mitä suuremmaksi kunnat tulevat, sitä tärkeämpiä ovat kylät ja kaupunginosat ja jossain määrin myös pitäjät kansalaisten omina yhteisöinä.
Paikallisen kehittämisen tietoinen ja rinnakkainen vahvistaminen tuo toimivuutta julkisen vallan ja kansalaistoimijoiden suhteeseen ja nykyistä enemmän molempia osapuolia hyödyttäviä tuloksia.
Kun lähidemokratialle määritetyt tehtävät kytketään paikallistoimijoiden hanke- ja omin varoin ja omalla työllä aikaansaataviin tuloksiin, paikallistoiminnan osapuolten eriseuraisuus poistuu ja tulokset paranevat. Ne kannustavat uusiin hankkeisiin. Kylien yhteisöllisyys voimistuu ja kuntakin alkaa vaikuttaa omalta yhteisöltä.
Edustuksellinen ja suora demokratia eivät ole vaihtoehtoja, vaan paikallisyhteisöjen olosuhteiden parantaminen vaatii molempia.
On surullista, että uuden kuntalain luonnoksessa tämä tosiasia tunnustetaan perusteluissa mutta ei ehdotuksessa.
Ei ole kenenkään etu, että päättäjät eivät luota yhdistyksiin tai muihin paikallistoimijoihin tai paikallistoimijoilla ei ole aihetta näyttöjen puuttuessa luottaa päättäjiin.
Demokratian vahvistamiseksi tarvitaan asenteiden ja luulojen tarkistusta kummallakin puolella.
Mekanismien yhtenä osana olemme ehdottaneet, että Suomen Kylätoiminta ry ja työ- ja elinkeinoministeriö solmivat puitesopimuksen, jossa toisessa vaakakupissa on alueellisia ja paikallisia tehtäviä ja toisessa vaakakupissa vaiheittain kasvava valtionapu.
Puitesopimus olisi yksi uskottava osatekijä ja perusta paikallisuuden vahvistamisessa ja tulevaisuuden varmistamisessa.
EERO UUSITALO
Kirjoittaja on professori, Suomen Kylätoiminta ry:n puheenjohtaja
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
