YLIÖ EU:n maatalouspolitiikka vuoden 2020 jälkeen?

EU:n vuonna 2013 sopimaa maatalouspolitiikkauudistusta on ryhdytty toimeenpanemaan jäsenmaissa vasta tänä vuonna. Saattaa vaikuttaa röyhkeältä jo tässä vaiheessa arvioida seuraavan uudistuksen suuntaa ja sisältöä. On kuitenkin hyödyllistä pohtia, millainen remontti EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan on mahdollisesti tulossa vuoden 2020 jälkeen.

Vuoden 2013 uudistukseen vaikuttivat ulkoiset tekijät, etenkin korkeat ja epävakaat hinnat maailman ruokamarkkinoilla. Ne muuttivat yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuutta koskevaa keskustelua nostamalla ruokaturvan painoarvoa julkishyödykenäkökulman kustannuksella.

Ennen nykyistä sopimusta yhteinen maatalouspolitiikka näytti kehittyvän sellaisten sääntelyinstrumenttien suuntaan, joita taloustieteilijät pitävät vähemmän vääristävinä ja enemmän markkinasuuntautuneina.

MacSharry- ja Agenda 2000 -uudistuksissa markkinahinnan tukeminen korvattiin tuotantosidonnaisilla suorilla tuilla. Fischlerin vuoden 2003 uudistus ja terveystarkastus korvasivat sidotut tuet tuotannosta irrotetuilla tuilla.

Tästä näkökulmasta

todellinen uudistus vuonna 2013 olisi sisältänyt siirtymisen kohdentamattomista, tuotannosta irrotetuista suorista tuista kohdennettuihin, julkishyödykkeiden tuotannosta maksettaviin korvauksiin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Uudistuksessa toki siirryttiin varovasti kohti suorien tukien tarkempaa kohdentamista ympäristöllisin perustein ja pyrittiin samalla jakamaan tukia tasaisemmin eri jäsenvaltioille ja maatalousyrittäjille.

Samalla uudistus tarjosi jäsenvaltioille enemmän sananvaltaa, kuinka ne haluavat toteuttaa yhteistä maatalouspolitiikkaa. Tämä tehtiin sen riskin uhallakin, että käytäntö heikentää yhteismarkkinoiden yhtenäisyyttä.

Uudistuksessa toisaalta vältettiin toimenpiteitä, jotka olisivat kääntäneet jo saavutettujen uudistusten suuntaa. Esimerkiksi hintariippuvaisia suhdannepoliittisia suoria tukia ei otettu käyttöön, eikä turvaverkon interventiohintoja korotettu.

Miltä seuraavan maatalouspolitiikan uudistus vaikuttaa tätä taustaa vasten? Uudistus on suoraan riippuvainen osallisina olevista toimijoista, eli komissaarista, jäsenmaista ja parlamentista, sekä niistä ulkoisista voimista, joihin nämä joutuvat vastaamaan.

Yhtälön ensimmäinen muuttuja on nykyinen maatalouskomissaari, irlantilainen Phil Hogan. Millaisena uudistajana hän haluaa jäädä historiaan?

Komissaarin ensimmäisistä puheenvuoroista voisi päätellä, että hän pitää tärkeimpänä tavoitteenaan politiikan yksinkertaistamista ja maataloustuotannon tukemisen jatkamista. Näin ollen ei vaikuta siltä, että hän olisi muuttamassa erityisen mullistavasti nykypolitiikan perusteita.

Jäsenvaltiot ja parlamentti ovat epäilemättä samoilla linjoilla. Jäsenvaltioiden suurimpana huolena on toteuttaa vuoden 2013 uudistus seuraavina vuosina kunnialla. Monimutkaisuuden lisääntyminen on ehtinyt jo herättää pelkoja tukien menetyksistä, mikäli toteutuksessa tehdään virheitä.

EU:n maatalouspolitiikan liberalisointia kannattavat jäsenmaat näyttävät puolestaan menettäneen osan voimastaan ja yhtenäisyydestään. Hollantilaiset ja ruotsalaiset pysyttelivät hiljaa ja brititkin ilmaisivat huoltaan varsin hiljaa vuoden 2013 uudistuksesta neuvoteltaessa.

Aikaisemmissa uudis-

tuksissa tärkeäksi vaikuttajaksi noussut Maailman kauppajärjestö WTO ei liioin ole aiheuttamassa erityisiä lisäpaineita – edes siinä tapauksessa, että Dohan kierros yllättäen elvytettäisiin. Elintarvikkeiden maailmanmarkkinahintojen heilahteluiden odotetaan jatkuvan, mikä korostaa ruokaturvan painoarvoa ja sitä kautta vaatimuksia EU:n maatalousyrittäjien tukien säilyttämisestä.

EU:n seuraava energia- ja ilmastopaketti vaikuttaa sitä vastoin maatalouteen monin tavoin. Siihen liittyvät muun muassa viljelypohjaisten biopolttoaineiden tukeminen ja se, kuinka maankäytöstä ja maankäytön muutoksesta syntyvät päästöt käsitellään sekä se, kuinka tiukkoja maatalouden päästörajoituksia tullaan vaatimaan. Lisäksi luonnon monimuotoisuuden väheneminen, vesien saastuminen, maaperän eroosio ja luonnonvarojen tuhlaaminen ovat yhä tärkeässä roolissa maatalouspolitiikan asialistalla.

Lopuksi on tietenkin kysymys rahasta. EU:n talouden tila vuosikymmenen lopulla vaikuttaa siihen, millaisia resursseja on käytettävissä unionin seuraavassa talousarviossa ja kuinka suuri osuus budjetista voidaan kohdentaa yhteiseen maatalouspolitiikkaan.

Viimeisen uudistuksen yksi opetuksista oli, että parlamentti oli haluton osallistumaan kolmikantakeskusteluihin komission ja neuvoston kanssa ennen yhteisen maatalouspolitiikan rahoituskehyksen selviämistä.

Voidaan olettaa, että parlamentti ottaa saman lähtökohdan seuraavalla neuvottelukierroksella. Olettaen että Eurooppa-neuvoston monivuotisen rahoituskehyksen tiedot valmistuvat vuoden 2019 lopussa tai 2020 alussa, uusi parlamentti voisi löytää sovun uudistuksesta yhteispäätösmenettelyn kautta aikaisintaan vuonna 2020.

Kaikkiaan tulevat neuvottelut EU:n rahoituskehyksistä ja tulevasta maatalouspolitiikasta ovat haastava ja moniulotteinen kokonaisuus, jonka lopputulosta on tässä vaiheessa vaikea arvioida.

Tahtoa kovin radikaaleihin muutoksiin ei näyttäisi juuri nyt olevan. Kuluu vielä 2–3 vuotta ennen kuin komissio tekee ehdotuksensa, ja siinä ajassa voi tietenkin tapahtua paljon.

Jyrki Niemi

Kirjoittaja on Luonnonvara-

keskuksen (Luke) professori.

Alan Matthews

Kirjoittaja on emeritusprofessori Trinity Collegessa Irlannissa.

Avaa artikkelin PDF