Tutkimus: Luontovideon katsominen keskellä työpäivää lievittää stressiä – vesivideo tai hiljaisuus eivät yhtä tehokkaita

Jos työpäivän aikana ei ehdi metsään, stressiä vähentävät tauot ja virtuaaliset luontoelämykset. Kuva: Erkki Oksanen / Luke

Luonnon tuottamia terveyshyötyjä on Suomessa tutkittu lähes parikymmentä vuotta. Luonnossa liikkumisen tiedetään paitsi kohentavan kuntoa myös lievittävän tehokkaasti stressiä, parantavan mielialaa ja vahvistavan vastustuskykyä. Säännöllistä ulkoilua luonnon helmassa suositellaankin osana ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa.

Aina luonto ei kuitenkaan ole lähellä eikä metsä helposti mentävissä – etenkään työpäivän aikana. Tuoreen tutkimuksen mukaan luonnon virkistävä vaikutus on mahdollista tuottaa myös virtuaalisesti. Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Helsingin yliopiston tutkijat havaitsivat, että tauot sekä erityisesti luontovideoiden katselu tauon aikana lievitti stressiä kesken työpäivää.

Tutkimushanketta johtanut tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen Lukesta kertoo, että tutkimushenkilöiden stressitaso oli matalin metsävideon ja siihen liittyneen äänimaailman aikana. Muut vaihtoehdot olivat vesiympäristöä esittävä video, pelkkä äänimaisema sekä kontrolliympäristönä hiljainen huone.

”Metsä on edelleen suomalaisten tärkein liikuntapaikka”, Tyrväinen huomauttaa.

Virtuaaliluonnon tehoa työhyvinvoinnin lisäämisessä ei ole aiemmin tutkittu Suomessa eikä juuri muuallakaan maailmassa. Luken ja Helsingin yliopiston tutkimuksen rahoitti Työsuojelurahasto, ja siinä käytetyt virtuaaliluontoympäristöt toteutti dokumentaristi ja luontokuvaaja Petteri Saario DocArt Oy:stä.

Tutkimus tehtiin Espoossa Otaniemen kampuksella, jossa tutkimushenkilöinä toimi 39 tietotyöläistä. Tyrväinen sanoo, että tutkimushenkilöiksi ei haluttu Luken omia tutkijoita, sillä heillä oletettiin olevan jo lähtökohtaisesti keskimääräistä vahvempi luontosuhde.

Kukin tutkimushenkilö kävi yhteensä yhdeksän kertaa tutkimusta varten rakennetussa virtuaaliluontohuoneessa, jossa heille arvottiin taukotyyppi neljästä eri vaihtoehdosta. He viettivät huoneessa ensin 15 minuuttia työskennellen, ja pitivät sen jälkeen samanmittaisen tauon.

Tutkimushenkilöiden reaktioita tarkasteltiin sekä fysiologisilla mittauksilla että kyselyllä. Sydämen sykevälivaihtelua mitattiin eri parametreillä, ja kyselyllä kartoitettiin mielialaa, koettua ahdistuneisuutta ja elpymistä sekä ennen että jälkeen tauon.

”Fysiologiset mittaukset kertoivat, että kaikki tauot edistivät palautumista, mutta metsävideo eniten: sen aikana tutkimushenkilöiden stressitaso oli alhaisin. Kyselyn perusteella metsä- ja vesivideoiden katselu elvytti paremmin kuin hiljaisuus”, Tyrväinen toteaa.

Hän huomauttaa, että virtuaaliluontoelämys voi toimia työntekijälle myös kimmokkeena lähteä liikkumaan luontoon. Vapaasta palautteesta kävi ilmi, että monen tutkimushenkilön alkoi metsävideota katsoessa tehdä mieli oikeaan metsään.

Tyrväinen pitää tutkimuksen tuloksia lupaavina ja helposti hyödynnettävinä. Työpaikalla elvyttävän luontokokemuksen tuottaminen ei välttämättä vaadi suurta budjettia.

”Tutkimuksessa käyttämämme virtuaaliluontohuone oli ´'karvalakkiversio', eikä sen tekemiseen käytetty suuria summia rahaa. Sillä saatiin kuitenkin luotua rauhallinen tila, jossa digitaalisesti simuloitiin aitoa luontoelämystä muistuttava kokemus”, hän huomauttaa.

Virtuaaliluonnon tuotteistaminen työhyvinvoinnin työkaluksi tarjoaa yrityksille uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Tähän asti jotain vastaavaa on tehty lähinnä markkinointitarkoituksiin: esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentokentällä on suomalaista luontoa videoin ja äänin esittelevä tila. Tyrväinen arvioi, että virtuaaliluonnolle voisi olla kysyntää etenkin tietotyöläisten työpaikoilla.

”Virtuaalinen luontoelämys voisi lisätä työhyvinvointia ja viihtyisyyttä myös sairaaloissa, oppimisympäristöissä ja erilaisissa odotustiloissa”, hän visioi.

Tyrväinen muistuttaa, että videoiden sisältöä ja teknistä toteutusta pitää miettiä eri kohderyhmien kautta. Miellyttäväksi koettu luontoympäristö on myös kulttuurisidonnainen asia.