KOLUMNI Metsäsektorilla on yhä uudistettavaa
Vielä neljä vuotta sitten koko metsäsektori leimattiin auringonlaskun alaksi ja odoteltiin ilmoituksia, kuka sammuttaa viimeiset pannut metsäteollisuudessa.
Nyt tilanne on kääntynyt täsmälleen päinvastaiseksi. Kaikki vannovat biotalouden nimiin ja biotalousstrategissa on luvattu 100 000 uutta työpaikkaa seuraavan kymmenen vuoden aikana. Metsäsektori on linjattu uuden biotalouden kovaksi ytimeksi.
Pelkästään tänä vuonna päätetyt tai ilmoitetut metsäbiotalouden investoinnit nostavat puunkäyttöä yli seitsemän miljoonaa kuutiometriä, mikä tarkoittaa 15 prosentin lisäystä nykyiseen teolliseen puunkäyttöön.
Hallitus antoi viime talvena metsäpoliittisen selonteon ja sen pohjalta laaditaan paraikaa seuraavaa metsäohjelmaa ”Metsästrategia 2025:ttä”. Tämän strategian tulee olla aidosti strategia, joka keskittyy olennaiseen – sen uuden metsäbiotalouden mahdollistamiseen. Turhat rönsyt ja epäolennaisuudet on karsittava pois. Ja strategian kovan ytimen toteuttamiselle tulee taata riittävät resurssit.
Kova ydin voi olla myös pehmeä! Hyvänä esimerkkinä tästä on ekosysteemipalvelujen tuotteistaminen ja markkinat. Asiaa on tutkittu ja juhlapuheissa ylistetty jo vuosikymmenen ajan, mutta toistaiseksi mitään konkreettista ei ole tapahtunut. Metsänomistajien tuloja voitaisiin lisätä samalla kun parannetaan metsäluonnon monimuotoisuutta.
Ainakin viimeisten vuosien aikana luovan tuhon teoria näyttäisi metsäsektorilla toimineen: uutta syntyy, kun uskalletaan luopua vanhasta.
Vaikka paljon on tehty, niin työ on vielä kesken. Meillä on uudistettavaa niin verotuksessa, kaavoituksessa kuin byrokratian karsimisessa. Esimerkiksi verotusta tulisi määrätietoisesti kehittää yritysmäisen ja aktiivisen metsätalouden harjoittamisen edistämiseksi. Tällä hetkellä metsätalous ei valitettavasti ole yrittäjyyttä – ei, vaikka meillä on kaunis termi, metsätalousyrittäjyys.
Hallinnollisia rakenteita ja hallinnon palveluita tulee uudistaa määrätietoisesti tukemaan alan kilpailukykyä ja vastaamaan asiakkaan tarpeita. Tämä koskee niin Brysseliä, Helsinkiä kuin maakuntia. Samoin hallinnossa oikean käden tulisi tietää, mitä vasen tekee eli eri hallinnonalojen tulisi työskennellä yhteen suuntaan uuden biotalouden tukemiseksi eikä väijyä poteroissa toisiaan.
Hallinnon toiminnan ja tietojärjestelmien tulee olla koko metsäelinkeinon kannalta johdonmukaisia ja vaikuttavia. On vissi ero kehitetäänkö esimerkiksi metsäkeskuksen tietojärjestelmiä metsäkeskuksen itsensä vai asiakkaiden näkökulmasta. Metsään.fi-palvelun tulee olla kokonaisvaltainen sähköinen asiointiportaali, ei pelkkä metsävaratiedon jakopaikka.
Julkisella sektorilla on edelleen varsin hyvät taloudelliset resurssit. Olennaisempi kysymys kuin rahan määrä on se, käytetäänkö resurssit oikeaan paikkaan ja oikealla tavalla. Ja jos ei käytetä, rahaa on aina aivan liian vähän, olipa toimiala mikä tahansa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
