Kiitosta veisaamaan
Eilen oli kevätpäiväntasaus. Kaikkialla maailmassa olivat yö ja päivä yhtä pitkät. Nyt on jo päivä yötä pitempi. Kevät tekee tuloaan lyhyen, leudon ja vähälumisen talven jälkeen. Kevään merkit ovat ilmassa ja ne saavat meidät jo valmistautumaan tulevaan.
Marianpäiväkin kääntää katseemme tulevaan. Keskeltä paastonaikaa avautuu eteemme tie juhannukseen ja jouluun, Johannes Kastajan ja Jeesuksen syntymään.
Pyhän evankeliumissa enkeli ilmestyy Marialle ja ilmoittaa hänelle raskaudesta. ”Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimen Jeesus.”
Marian koko elämä muuttui enkelin ilmoituksesta. Siitä tuli monella tapaa poikkeuksellinen elämä. Se oli täynnä ihmeellisiä asioita Jeesuksen syntymisestä aina kuolemaan ja ylösnousemiseen asti.
Miten Maria otti vastaan asiat, jotka elämässä tulivat vastaan? Nöyrästi ja kiittäen. Siksi hän on meille esikuva.
Hän luotti täysin Jumalan lupauksiin, eikä epäillyt. Vaikeimpina hetkinäkin hän luotti. Silloinkin, kun tulevaisuus näytti todella epävarmalta, hän sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar, tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”
Maria on meille esikuva Jumalaan luottavasta ihmisestä.
Marian elämä kertoo meille myös siitä, kuinka vaikeuksien ja epävarmuuden keskelläkin voi luottaa ja kiittää. Murheen keskellä veisaa Siion heleimmän kiitoksen Herralle. Jumala ei hylkää meitä hädän hetkellä. Siinä meidän turvamme on aina ollut: Herrassa.
Siksi mekin saamme yhtyä Marian kiitokseen.
Jos me viivytämme kiitoksemme siihen päivään saakka, kun elämässä kaikki asiat ovat kohdallaan – kaikki, ei kiitoksen päivä tule koskaan.
Marian sanoihin:” Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani”, saamme tänään yhtyä ja odottaa tulevaa luottavaisin mielin.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
