Analyysi: USA:lla ja Naton mahtimailla on historiallisen hyvät perustelut olla varovaisia, kun Ukrainaa tuetaan ja kun Suomi ja Ruotsi koputtavat puolustusliiton ovea

Zelenskyi arvosteli tiukasti Saksaa ja Eurooppaa Ukrainalle tähän mennessä annetun tuen riittämättömyydestä puhuessaan Saksan parlamentille 17. maaliskuuta 2022. Kuva: IMAGO/Sebastian Gabsch

Ukrainan ja Venäjän neuvottelijoiden räätälöimä rauhansopimusluonnos osoittautui odotetusti toiveajatteluksi. Vielä.

Viisitoistakohtaisen paperin sisältö on Ukrainan, USA:n ja sen liittolaisten kannalta monella tapaa sietämätön. Mutta silti se kannattaa pitää mielessä. Loppuratkaisu, jolla täydellinen katastrofi vältetään, ei voi paljon muuta olla.

Ennemmin tai myöhemmin, välittäjien kanssa tai ilman, räätälöidään mutkikas yhdistelmä Venäjän vetäytymistä, Ukrainan puolueettomuutta ja kaikkien kannalta kirvelevää kansallisten rajojen siirtelyä. Sopimuksen sisältöä ja henkeä on vaikea perustella ja vielä vaikeampi toteuttaa, mutta sopimus syntyy.

Todennäköisesti myöhemmin kuin ennemmin.

Täydellinen katastrofi, sodan leviäminen Ukrainan rajojen ulkopuolelle Venäjän ja Naton väliseksi massiiviseksi konfliktiksi, on edelleen jopa todennäköisempi vaihtoehto kuin Ukrainan ja Venäjän välinen sopimus aselevosta.

Näin siksi, että valloitussodassaan epäonnistuneen Vladimir Putinin provokaatiot muuttuvat koko ajan häikäilemättömämmiksi.

Ja siksi, että ainutlaatuiseksi kommunikoijaksi osoittautuneen Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin vetoomukset sotilasavusta muuttuvat Nato-maiden johtajien ja yleisen mielipiteen kannalta päivä päivältä raastavammiksi.

Kysymys kuuluu, kenen kantti pettää ensimmäisenä?

Miten kauan ja mitä kaikkea erityisesti Washingtonissa, Brysselissä, Pariisissa ja Berliinissä ollaan valmiita sietämään? Koska kynnys ylittyy ja Natosta tulee väistämättä Ukrainan sodan osapuoli?

Putinin propagandaa ja hänen yskivän, mutta silti hirvittävää tuhoa kylvävän sotakoneensa provokaatioita USA:n ja sen liittolaisten on vielä kohtuullisen helppo taklata.

Zelenskyin vetoomusten ja niiden naulan kantaan osuvien moraalisten perustelujen torjuminen sitä vastoin muuttuu koko ajan vaikeammaksi. Niiden vaikutus yleiseen mielipiteeseen ja sitä kautta päättäjiin on viiltävä sekä Yhdysvalloissa että EU-maissa.

Yksi kouriintuntuvin esimerkki tästä nähtiin muutama päivä sitten Saksan liittopäivillä Berliinissä, kun Zelenskyi moitti terävin perusteluin EU:n mahtimaata Venäjän ja Putinin liehittelystä, josta nyt maksetaan kallista hintaa.

Kaikesta tästä huolimatta Natolla ja Nato-mailla on monta hyvää syytä sanoa ei kaikille niille, joiden mielestä Putinin laiton ja julma hyökkäys on pysäytettävä mahdollisimman pian ja keinoja kaihtamatta.

Yhä useammat varteenotettavatkin tahot ovat sitä mieltä, että Naton pitäisi julistaa Ukraina lentokieltoalueeksi samalla tavalla kuin tehtiin Balkanilla 1990-luvulla. Lentokieltoalue on yksi Zelenskyin keskeisistä vaatimuksista.

Vaatijat kuitenkin unohtavat, että nyt vastassa on arvaamaton ydinasemahti Venäjä, ei horjuva alueellinen mahti Serbia. Jos Naton hävittäjät ryhtyisivät valvomaan Ukrainan lentokieltoaluetta, kolmas maailmansota olisi nopeasti yhden napin painalluksen päässä.

Jotkut taas korostavat, että länsi ei saa tehdä Venäjän kanssa samaa virhettä kuin liittoutuneet tekivät Hitlerin kanssa Münchenissä vuonna 1938. Tuolloin Iso-Britannia, Ranska ja Italia luovuttivat osan silloista Tšekkoslovakiaa Hitlerin johtamalle Natsi-Saksalle. Münchenin sopimusta pidetään yhtenä toista maailmansotaa edeltäneen länsivaltojen myöntyväisyyspolitiikan pohjanoteerauksena.

Vastustaja on nyt kuitenkin toinen ja myös toista maailmansotaa edeltäneeseen tilanteeseen vertaaminen johtaa helposti harhaan.

Nyt rauhansopimus ydinasemahti Venäjän ja sen hyökkäyksen kohteeksi joutuneen Ukrainan välillä olisi jotakuinkin kaikissa olosuhteissa parempi vaihtoehto kuin se, että Venäjä yritetään pysäyttää sotilaallisesti.

Näin siitäkin huolimatta, vaikka rauhansopimus olisi hyökkäyksen kohteeksi joutuneen Ukrainan kannalta moraaliton ja muutenkin sietämätön. Laajamittainen Naton ja Venäjän välinen sota olisi joka tapauksessa paljon suurempi katastrofi kaikille. Myös Ukrainalle.

Suomen ja Ruotsin mahdollinen tai mahdoton Nato-jäsenyys kiertyy vääjäämättä osaksi tätä hermosotaa, jossa USA liittolaisineen yrittää samanaikaisesti tehdä kaikkensa urheiden ukrainalaisten tukemiseksi, välttää Putinin provosoimista ja olla itse provosoitumatta Kremlin tölväisyistä tai Ukrainan sydäntä särkevistä vetoomuksista.

Meidän Nato-hankkeemme ja sitä siivittävän ylikierroksilla käyvän julkisen keskustelun painoarvo on tässä suuren mittakaavan psykologisessa sodassa sekä paljon pienempi, että samaan aikaan myös paljon suurempi kuin innokkaimmat pulputtajat olettavat.

Paljon pienempi siinä mielessä, että Ukrainan sodan ja sen uhkaavan laajenemisen pysäyttäminen kaikilla mahdollisilla ei-sotilaallisilla keinoilla on ylivoimaisesti tärkein haaste USA:lle ja sen liittolaisille. Paljon tärkeämpi kuin se, että Suomi ja Ruotsi pääsevät Naton turvatakuiden piiriin.

Samaan aikaa yllättävän moni varteenotettavakin taho väheksyy Suomessa sitä riskiä, joka sisältyy Suomen Nato-jäsenyyteen, eli käytännössä Naton itälaajenemiseen, nykyisessä historiallisen tulenarassa geopoliittisessa tilanteessa.

Se, että 25 vuotta sitten tehtiin virhe ja hidasteltiin, on huono peruste hosua nyt.

Se, että Suomen valtionjohto ei nyt messua kovaan ääneen Nato-hakemuksen jättämisestä mahdollisimman nopeasti, kertoo paljon enemmän USA:n ja keskeisten Nato-maiden pyrkimyksestä välttää Venäjän provosoimista kuin Suomen johtajien rohkeuden puutteesta tai kyvyttömyydestä tehdä päätöksiä.

Lue myös:

Sota pisti tärkeysjärjestyksen uusiksi: 50 ukrainalaista majoittuu salolaisella puutarhatilalla ja lisää ihmisiä on tulossa, arvelee Esa Rannikko – "Niin kauan koitetaan auttaa kuin pystytään"

Ukrainan sota ajaa kuljetusyrityksiä ahdinkoon ja sotkee logistiikkaa kaikkialla Euroopassa

Ukrainan presidentti Zelenskyi vaati Eurooppaa "tekemään enemmän" sodan lopettamiseksi