Ilmastohysteriaa
Nykyinen ilmastohysteria perustuu ruotsalaisen Arrheniuksen laskelmiin 1900-luvun alussa, että ilmakehän hiilidioksidin määrä vaikuttaa ilman lämpötilaan. Syy-yhteys on fysikaalisesti ilmeisen kiistaton.
Menneinä maailmankausina ilmastomme hiilidioksidipitoisuus on vaihdellut paljon, eikä ihmisellä ole ollut siinä mitään osaa.
Jääkausien vaihteluakin on selitetty ilmakehän hiilidioksidilla. Ilmaston vaihteluun on paljon muitakin mahdollisia syitä. Yksimielisyyttä, saati varmuutta, ei asiasta ole.
Vihreät ovat löytäneet ilmastonmuutoksesta kuitenkin todellisen ”vihreän oksan”. He uskottelevat tietävänsä totuuden asiasta. Heidän perustelunsa kohoavat tavallisen kansan ulottuvilta tieteen pyhään, pyörryttävään korkeuteen.
Samaa metodia käyttivät aikoinaan myös marksilaiset ”bolsevikit”, jotka väittivät, että heidän maailmankatsomuksensa oli ”tieteellinen”, jota tavallinen rahvas ei pystynyt arvioimaan.
Vihreät ovat perineet metodinsa entisiltä marksilaisilta, mikä ei ole ihme, sillä monet entiset taistolaiset löysivät pian uuden kotinsa vihreissä. Heidän keihäänkärkenään ovat nimenomaan metsät.
Meidän metsämme ovat hiilinieluja, mutta silti joudumme maksamaan ”hiiliveroa”. Käsittämätöntä politiikkaa Suomelta.
Koko asetelma on meikäläisten kannalta perusteeton. Täällä ongelma on kylmyys, minkä ainakin minä, ja kaikki Lapissa syntyneet, tiedämme.
Ilmaston muutoksen nollasummapelissä meillä ei välttämättä ole häviäjän osa. Vaikka kaikki Suomen metsien puusto hakattaisiin kerralla, sillä ei olisi mitään vaikutusta suurilmastoon.
Jouduin kerran vastaamaan eduskuntaan myrskytuhoista Suomen metsissä. Häkämiehen tarttuminen asiaan on hyvin perusteltu.
Siellä intoiltiin ”avohakkuista”, jotka lisäävät mukamas tuulen nopeutta.
Esitin heille ruotsalaisten tutkimustuloksen, jonka mukaan tuulen nopeus on 50 metriä metsän reunasta ulospäin suunnilleen vakio. Sanoin vielä, että ennen kuin tuulenkaatoja voi tulla, pitää olla tarpeeksi puita ja nyt niitä on – harjoitetun metsänhoidon vuoksi. Eivät pitäneet minun vastauksestani.
Yllätyin, kun presidenttimme Tarja Halonen sanoi Suomen Metsätieteellisen seuran 100-vuotisjuhlassa, jossa hänestä tehtiin seuran kunniapuheenjohtaja, Topeliuksen Maamme-kirjaa siteeraten: ”Metsätön Suomi on kuin karvaton karhu, joka pian paleltuu pohjoisen kylmyydessä.”
Kaikki tuo on moneen kertaan perättömäksi osoitettu. Pitkät ovat myyttien varjot.
Eljas Pohtila
professori
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
