Kunpa olisi oma maatila!
Kaupunkilaispoika Kalle Partanen on pyörinyt ukin ja mummon naapuri tilalla pienestä asti.
Joensuulainen Kalle Partanen viihtyy traktoritöissä ja miettii parhaillaan, mitä alaa lähtisi opiskelemaan peruskoulun jälkeen ensi syksynä. Kuva: Lari LievonenPOLVIJÄRVI (MT)
Syyslomaviikollaan Kalle Partanen ei matkustellut ulkomailla eikä maleksinut kotisohvalla. Hän paineli navettaan aamulla ennen seitsemää lehmiä hoitamaan.
”Eipä tuota väsyttänyt”, Kalle myhäilee ja sanoo tekevänsä maatilalla kaikkea, mitä toivotaan.
Haastattelupäivänä hän on isäntä Lauri Tanskasen kanssa konepajalla.
Työn alla on kyntöauran helojen korjaus. Myös rasvaa tarvitaan jousiin ennen kuin taas pääsee pellolle.
”Kalle on hyvä apumies ja tekee pajalla omiakin korjaustöitä sujuvasti”, Tanskanen sanoo.
Välillä miehet ajavat peltotiellä rallia, ja talvella aikaa kuluu jääradalla.
”Nuorten kanssa touhutessa ei saa olla liian tiukkapipoinen. Meillä on ollut vuosien mittaan monia poikia kesätöissä, mutta sitten he ovat häipyneet”, Tanskanen toteaa.
16-vuotiasta Kallea puolestaan harmittaa se, ettei hänellä ole tiedossa suvun maatilaa, jota pääsisi jatkamaan. Lainan ottaminen ja tilan perustaminen näinä aikoina tuntuvat liian riskialttiilta.
”Maanviljelijän ammatti on minun haaveeni. Mummolan navetassa ei ole enää edes parsia jäljellä, ja tila on liian pieni nykyaikaan.”
Yhden renkaan varassa
Kevään toukotöihin yläkoululainen ei ole toistaiseksi ehtinyt, mutta kesään tuoreen heinän tuoksu ja traktorin pärinä kuuluvat.
Se tietenkin ilahduttaa eniten, että tilipussi lihoo.
Kännykästään hän näyttää dramaattisen valokuvan, jossa traktori huojuu yhden renkaan varassa ja Kalle istuu pukilla.
”Näin voi käydä ylisuuren rehukuorman kanssa”, hän virnistää.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
