KIRJA Susipelon juuretulottuvat keskiajalle
Keskiajan Euroopassa norsut ja karhut olivat arvostettuja kuninkaallisia lahjoja. Koirat ja hevoset puolestaan auttoivat arkiaskareissa. Eläimiin liittyi myös symboliikkaa ja uskomuksia, joita hyödynnettiin taiteessa.
Hannele Klemettilän teos Frederigon haukka ja muita keskiajan eläimiä kuvaa niin aateliston haukkaharrastusta kuin turkisbuumiakin.
Erityisen kiinnostava on luku, jossa käsitellään nykyisinkin keskustelua herättävää susipelkoa.
Sutta on pelätty ja kammottu Euroopassa vuosisatoja. Klemettilän mukaan pelko on välillä paisunut suuremmaksi kuin todellinen vaara.
Sellainen on hänen mielestään tilanne myös nyky-Suomessa.
Keskiajalla sutta pidettiin monissa kulttuureissa synnin, kuoleman ja pahuuden ruumiillistumana. Euroopassa se oli ainoa peto, joka saattoi syödä ihmisen. Syödyksi tulemisen uskottiin vaarantavan sielun autuuden.
Kun susikanta paisui aika ajoin ongelmallisen suureksi, niitä pyydettiin ansoin, loukuin, myrkytetyillä kakuilla ja naulasyöteillä. Joidenkin aikalaisten mielestä menetelmät olivat alhaisia. Hyvä metsästäjä tappeli sutta vastaan reilusti.
Keskiajan lopussa sudet metsästettiin lähes loppuun. Viimeiset yksilöt vetäytyivät eräseuduille ja vuoristoon, mutta pelko jäi.
Susista ammennettiin myös lääkkeitä. Mielenvikaisen ihmisen päätä valeltiin vedellä, jossa oli keitetty suden ruhoa. Turkista puolestaan saatiin lämpimiä vaatteita.
Susiin liitettiin myös arvostettuja ominaisuuksia, kuten rohkeus ja viisaus. Tuskin muuten eläin komeilisi useiden aatelissukujen vaakunoissa. Useissa legendoissa ihminen kesytti murhanhimoisesta tappajasta itselleen ystävän.
Kirja valottaa myös ihmisen ja karhun suhdetta sekä hevosen ja sian vaiheita historiassa. Kirjan kannessa komeileva, Leonardo da Vincin maalaama kärppäkin on saanut oman lukunsa.
KATJA KOLJONEN
Hannele Klemettilä:
Federigon haukka ja muita
keskiajan eläimiä.
190 sivua. Atena.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
