perjantaivieras Nestor Mahno
Jaakko Ilkka oli nuijasodan talonpoikaisjohtaja, joka nostatti Pohjanmaan ja Hämeen talonpojat verokapinaan ja taisteluun linnaleiriä pitäneitä uplantilaisia huoveja vastaan. Nokialla nuijamiehille kävi huonosti, huovit hakkasivat heitä maahan Poltinkoskelle asti. Ilkka itse pakeni maanpakoon Tallinnaan.
Emiliano Zapata oli meksikolainen talonpoika, joka nousi hallitsevaa yläluokkaa vastaan, ajoi maareformia ja perusti tasavallan – ja hupaisaa kyllä, Meksikon institutionaalisen vallankumouspuolueen. Zapatasta tuli lopulta maansa presidentti.
Tomas Masaryk oli vaunusepän poika, joka opiskeli filosofian professoriksi, ryhtyi nuortšekkiläisen puolueen puheenjohtajaksi, nousi Tšekinmaan vapaustaistelijaksi ja lopulta hänestäkin tuli maansa ensimmäinen presidentti.
Mutta satutteko tietämään kuka oli Nestor Mahno ?
Nestor Mahno oli ukrainalainen talonpoikaisjohtaja ja anarkokommunisti, joka perusti Kaakkois-Ukrainaan Vapaan Territorion eli Vapaan Tasavallan. Tämä territorio pysyi pystyssä vuodet 1918–1921. Se perustui talonpoikien vapaisiin yhteenliittymiin, meikäläisittäin kuvaten vapaakuntiin.
Mahno johti myös 50 000 miehen vallankumousarmeijaa eli Mustaa armeijaa. Nimi tulee siitä, että sen tunnuksena oli anarkistien käyttämä musta lippu.
Mahnolaiset ehtivät ensimmäisen maailmansodan vaiheissa taistella kaikkia mahdollisia sotajoukkoja vastaan, yhtä hyvin punaisia bolshevikkeja, niin valkoisia kenraaleita kuin saksalaisten suojakaarteja vastaan. Kunnes punakenraali Mihail Frunze tuli Neuvosto-Venäjän voimin ja löi maahan kiusallisen kilpailevan voiman.
Mahno vastusti valtiota, kapitalismia, teollisuutta ja yleensä auktoriteetteja. Hän yritti toimeenpanna Pjotr Kropotkinin yhteiskunnallista ohjelmaa, jossa keskeisintä oli mahdollisimman pitkälle viety desentralisaatio. Mies on aikalaiskuvausten mukaan ollut karismaattinen ja itseoppinut, sellainen, joka nousee johtoon, kun muuta valtaa ei ole. Erään viitteen mukaan Mahno olisi ollut taustaltaan kasakka, jolloin kasakoiden kunniaetiikka selittäisi osan hänen pyrkimyksistään. Toisin sanoen hän oli atamaani.
Neuvostoliittolaisen historiankirjoituksen kuvaama Mahno on sivistymätön anarkisti ja terroristi, joka ei voinut kuin epäonnistua Ruotsin kokoisen yhteiskuntakokeensa kanssa. Vastaavasti Mahno kiinnostaa esimerkiksi länsimaisia teatterintekijöitä, koska hänen unelmansa oli suuri ja mahdoton.
Mieleeni on jäänyt jostakin historiankirjasta väite, että Mahnon katkerat joukot katkoivat rautatiet, polttivat kartanoiden kirjastot ja kaatoivat yksi kerrallaan puistojen kaikki omenapuut. Tämä kuulostaa nimenomaan kilpailevien kommunistien tehtailemilta jälkikuvilta. Jos tuollainen olisi oikeasti totta, olisi entistä kiintoisampaa ymmärtää, mistä kokemuksista moinen käytös kumpusi.
Vapaan territorion tuhouduttua Mahno pakeni Saksan kautta Pariisiin. Hänestä oli voimassa Neuvosto-Venäjän asettama salamurhamääräys. Pariisissa hän elätti itsensä puuseppänä muun muassa oopperatalossa, filmistudioilla ja Renaultin autotehtailla. Mies oli siis hyvin kätevä käsistään.
Mahno kuoli Pariisissa 44-vuotiaana tuberkuloosiin. Sitä ennen hän ehti kirjoittaa muistelmansa. Jos ken osaisi ukrainaa tai edes ranskaa, voisi kertoa tästä historian hahmosta lisää. Itse joudun päättämään tähän.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
