Kolme vuotta laudasta sukseksi
Pohjaan tehtävä uurros eli olas ohjaa suksea kulkemaan suoraan, suksiseppä Esko Vilminko kertoo. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoSOTKAMO (MT)
Huumaava tervan tuoksu täyttää verstaan. Seinien hyllyt ovat täynnä eri valmistusvaiheissa olevia puusuksia.
”Ei tähän rupea kuin hullu”, hymyilee Esko Vilminko, suksiseppä Sotkamon Ohravaaralta. Siellä muotonsa saavat puusukset, joita Vilminko tekee kainuulaisen matkasuksen mallia vaalien.
Sen on kehittänyt aikoinaan Fredrik Heikkinen, joka valmisti viimeiset suksensa 1980-luvulla 80 vuoden kunnioitettavassa iässä.
Vilminko löysi mallin etsiessään itselleen sopivia puusuksia 2000-luvun alussa. Kun sellaisia ei valmiina saanut mistään, päätti käsistään kätevä mies tehdä sellaiset itse.
Ensimmäinen suksipari valmistui 2004. Ne herättivät lähipiirin huomion ja pyyntöjä samanlaisten saamisesta alkoi sadella.
Vuotta myöhemmin Vilminko perusti toiminimen. Nyt suksia valmistuu 50 paria vuodessa.
Suksen matka koivulaudasta valmiiksi tuotteeksi kestää kolme vuotta.
Vilminko ostaa vuodessa laudat joensuulaiselta sahalta. Jokainen lauta valitaan erikseen, sillä niiden pitää olla oksattomia ja suoria.
Laudat saavat kuivua kaksi vuotta ulkona. Sitten ne kastellaan ja ladotaan tiukaksi nipuksi.
Nippu viedään kuivaamoon eli suksisaunaan vielä kuukaudeksi. Siellä pikkuinen kiuas pitää lämpötilan tasaisena 40–50 asteen tienoilla ilman kiertäessä tasaisesti.
Kuivaamisen jälkeen lautojen kosteus pitäisi olla viiden prosentin tietämillä.
Huolellinen valinta ei aina auta. Pitkän valmistusprosessin aikana puun luonne saattaa muuttua ja lopputulos onkin kiero suksi.
”Koivua ei nujerreta noin vain”, Vilminko sanoo.
Vilmingon ensimmäinen suksipari valmistui kokopuusta.
Sittemmin hän päätyi sälerakenteeseen, jonka ansiosta suksesta tulee erittäin jäntevä ja ryhtinsä pitävä.
Laudat sahataan 3,5 millimetrin paksuiksi säleiksi. Kaksi suksea valmistetaan aina samasta laudasta, jotta ne ovat pari ja toimivat samalla tavalla.
Ne liimataan yhteen paineilman avulla tätä työvaihetta varten Vilmingon yhdessä isänsä Mauno Vilmingon kanssa kehittämässä penkissä.
”Ennen Suomessa oli kymmeniä suksitehtaita. Nyt näitä laitteita ei valmisteta missään”, Mauno Vilminko toteaa.
Liima kuivuu puolessa tunnissa, minkä jälkeen alkaa huolellinen höyläys ja hionta. Hiljalleen suksi saa muotonsa.
”Kärki ei saa olla retvakka, jotta suksi haluaa nousta hangelle”, Esko Vilminko perustelee loivaa kaarretta.
Valmis suksi sivellään vedenkestävällä lakkaöljyllä. Pohjaan sivellään sotkamolaista hautatervaa.
Lopulta käsissä on pitkä ja kapea suksi, leveydeltään 77 millimetriä. Asiakkaasta riippuen pituutta on 260, 280 tai 310 senttimetriä.
Suksi viimeistellään naulaamalla saappaan kohdalle kestävä kumi. Vilminko jättää sen hieman koholle, jotta lumi ei takerru suksen ja saappaan väliin. Lisäksi kupera muoto estää jalkaa liikkumasta sivulta sivulle.
Valmis pari maksaa ilman arvonlisäveroa 415–475 euroa.
Mikäli asiakas haluaa, suksiin laitetaan myös siteet. Ne hankitaan Kuusamon uistimelta.
”Pitkä, puinen sauva, jossa on katajainen sompa. Se on ainoa oikea kumppani matkasukselle”, Vilminko painottaa. Sauvalla ei lykitä vauhtia vaan pidetään tasapainoa vaikkapa ojaa ylittäessä.
Vilmingolla on asiakkaita ympäri Suomea. Kainuulaisilla matkasuksilla hiihdetään metsästysreissuilla Ruotsin Lapissa tai meren jäällä Helsingissä.
”On paljon ihmisiä, jotka eivät halua hiihtää valmiita latuja turistien ympäröimänä.”
Asiakkaiden joukossa on yhä enemmän naisia. ”Noin kaksi kymmenestä”, Mauno Vilminko laskeskelee.
Yksin yrittävällä ei ole mahdollisuutta ottaa vastaan yhtään nykyistä suurempia tilauksia, vaikka laatusuksien maine on kiirinyt jopa Atlantin yli Yhdysvaltoihin.
Syy on yksinkertainen. Koska suksipaja on pieni, suksia työstetään. Kukin työvaihe tehdään valmiiksi kaikkien suksien osalta ennen kuin siirrytään seuraavaan.
Suksisepän suunnitelmissa ei muutenkaan ole laajentaa. Näin on hyvä.
”Jos Heikkinen teki viimeiset sukset 80-vuotiaana, niin kai minä värkkään täällä vielä, kun ikää on 85. Lähden sitten sukset jalassa”, Vilminko myhäilee.
Päivän työt on tehty.
Seppä astuu keväiseen auringonpaisteeseen ja laittaa sukset jalkaansa.
Hiihtäjä etenee verkkaisesti suksien puskiessa hangen päälle. Lumi rahisee, matka taittuu.
MAIJA ALA-SIURUA
Kärki
ei saa olla
retvakka, jotta
suksi haluaa
nousta hangelle.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
