Kaiken keskellä on hyvä olla
”Tässä on meidän maailma”, esittelevät Kati ja Timo Mankki. Takana näkyy kotitila ja pihapiiri, jossa elämä pyörii tiiviisti ainakin toistaiseksi. Juha Tanhua Kuva: Viestilehtien arkistoKOUVOLA (MT)
Elämän ruuhkavuodet asettuvat uuteen mittakaavaan, kun kurkistaa Kati, 41, ja Timo Mankin, 41, elämää.
Mankin perhe asuu Rauhalan tilalla entisen Valkealan Pyötsiän kylässä.
Perheessä on neljä 4–12-vuotiasta lasta, ja tilalla 160-päinen karja. Kahden tilan peltoja on viljelyssä yhteensä reilut sata hehtaaria. Lisäksi säilörehua korjataan naapureiden pelloilta monelta kymmeneltä hehtaarilta.
”Kiirettäkö? Ei meillä kiirettä ole, sehän on hallitsematon tilanne. Mutta aikaa meillä on ihan liian vähän. Kolmea asiaa pystyy hoitamaan vielä yhtä aikaa mutta neljää ei”, tunnustaa Timo.
Perheen elämä on tiukasti aikataulutettua. Herätys, navettatöihin, lasten aamupalat, lapset kouluun, seminologi tulee, eläinlääkäri tulee, rekka tuo tavaroita, lapsia viedään partioon ja haetaan jalkapallo-treeneistä...
”Lilluvaa aikaa meillä ei ole. Aina on jotain tekemistä. Sen verran helpotusta arkeen on tiedossa, että lokakuussa saadaan ensimmäinen lypsyrobotti navettaan. Se tosin tietää lisää taloudellista painetta...”
Öitään Kati ja Timo eivät kaiken keskellä valvo.
”Makuuhuoneeseen stressi, ajanpuute ja raha eivät kuulu. Kun ovi pannaan kiinni, ne jäävät ulkopuolelle”, vakuuttavat Kati ja Timo.
Olennainen osa ruuhkavuosia on raha. Rahasta on pakko voida puhua. Mankin perheessä molemmat puolisoista tietävät, mitä tileillä tapahtuu ja missä tilassa perheen talous on.
”Rahathan on ollu ihan koko ajan loppu, mutta laskut on aina maksettu”, tiivistää Timo.
”On erittäin tervehdyttävää, että rahat on joskus oikeasti loppu. Kun tulee avustuksia, tukia ja liikevaihto lisääntyy, voi syntyä helposti virheellinen mielikuva rahan riittävyydestä.”
Kun lypsyrobotti maksaa yli 100 000 euroa, 30 000 euron auto ei tunnu enää miltään.
”Rahasta puhutaan avoimesti, muuten ei yritys toimi. Molempien pitää tietää rahatilanne. Tilataanko tänään kalkit ensi vuotta varten vai vasta ensi kuussa”, muistuttaa Kati, jonka vastuulla paperityöt pääasiassa ovat.
Tilan liikevaihto on tällä hetkellä noin 400 000 euroa ilman metsätalouden tuloja.
”Neuvontajärjestö on muistuttanut, että meillä olisi ollut varaa ottaa enemmän lainaa ja aikaistaa investointeja. Olemme kuitenkin pitäneet valitsemamme tien. Meillä ei ole käytännössä ollut koskaan kerralla velkaa enemmän kuin vuoden liikevaihto”, Timo kertoo.
Mankit ovat laskeneet, että jos jostain syystä tilan toiminta olisi ajettava alas, lainaa on sen verran, että siitä kaksi palkkatyössä käyvää ihmistä selviää ilman, että mitään tarvitsee myydä.
”Ei me nyt ihan tarkkaan tiedetä, miten me tämä kaikki maksetaan, mutta jotenkin varmasti.”
Koska aina on kiire ja työtä riittää maatilalla kaiken aikaa, välillä on pakko järjestää irtiottoja kotoa.
Mankit käyvät koko perheen voimalla vähintään kerran vuodessa jossain matkalla. Timo ja Kati ovat pystyneet järjestämään myös niin, että he saavat irtiottoja arjesta kahdestaan.
”Onneksi mummo ja pappa ovat olleet apuna. Kahdenkeskinen aika on tärkeää. Se on se, millä eletään taas kuukausia eteenpäin”, kiittelee Kati.
Ruuhkavuosiin kuuluu Timon ja Katin mielestä myös se, että hyväksyy, ettei kaikkea nyt saa heti.
”Meillä ei ole nyt mitään suuria unelmia. Niin kauan kuin lapset ovat pieniä, meillä ei ole tarvetta rimpuilla tästä pihasta pois.”
Kun pariskunta tekee rinta rinnan töitä yhteisessä yrityksessä, voi toinen unohtua ja muuttua itsestäänselvyydeksi.
”Ja se on normaalia. Parisuhteessa ei ole vapaapäiviä. Eihän hymykään pysy naamalla itsestään”, Timo naurahtaa.
Molemmat myös pääsevät tarvittaessa omiin menoihinsa.
”Meillä ei ole yltiöpäisiä odotuksia. Viihdymme hyvin kotona. Ei tämä toimisi, jos emme olisi tällaisia ihmisiä”, pohtii Kati.
Mankin perheessä ruuhkavuodet ovat jo muuttamassa muotoaan. Kun nuorimmaisenkin vauva-aika on nyt virallisesti ohi, lastenhoito helpottaa selvästi.
”Meillä lapset ovat oppineet itsenäisiksi varhain. He ovat hoksanneet, että jos odottaa palvelua, joutuu odottamaan paljon pidempään kuin yrittämällä itse”, Kati tietää.
Perspektiiviä elämään toi syksyllä 2010 taloon iskenyt sikainfluenssa. Sekä vanhemmat että kaikki neljä lasta sairastivat taudin yhdessä rytäkässä.
”Päällä oli pelko siitä, miten tilan työt hoidetaan ja miten lapset selviävät. Kaikki ylimääräinen raakattiin pois”, muistelee Kati.
Oli hetkiä, jolloin kuumemittari kiersi tauotta lapselta toiselle eikä sairaalareissultakaan säästytty.
”Tärkeintä on, että kaikki ovat terveitä. Kaikki mitä teemme, teemme itselle, perheelle, yritykselle ja parisuhteelle. Parempaa elämää ei voisi toivoa!” iloitsee Timo.
STINA HAASO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
