Raakkuvanhusten rakkauselämään piristystä täysihoidossa Konnevedellä

Jokihelmisimpukat vaativat lisääntyäkseen kirkkaita virtavesiä, mitä ei juurikaan enää Etelä-Suomesta löydy. Kuvakaappaus verkkosivulta www.metsa.fi/freshabit/jokihelmisimpukat. Kuva: Jari Ilmonen

Erittäin uhanalaisia raakkuja eli helmisimpukoita on siirretty Karvianjoelta Konneveden tutkimusasemalle, jotta ne saataisiin lisääntymään, kertoo Varsinais-Suomen ely-keskus.

Tutkimusaseman vesialtaisiin on tuotu 100 vanhaa raakkua. Ennestään siellä on lajitovereita Mustionjoelta ja Ähtävänjoelta. Toiveena on, että ikääntyneet simpukat tykästyisivät toisiinsa ja innostuisivat lisääntymään.

Konneveden täysihoito pitää sisällään köllöttelyn puhtaassa vedessä ja yhden kasviplanktontiivisteaterian päivässä.

Lihotuskuurin tarkoitus on saada simpukat tuottamaan toukkia, jotka istutetaan lohikalojen kiduksille.

Kesällä toukat ovat valmiita irrottautumaan kiduksista ja painuvat altaiden pohjalle. Sieltä ne matkaavat norjalaiseen poikastenkasvatuslaitokseen. Pikkuraakut palaavat aikanaan takaisin kotijokeensa.

Raakkujen loman aikana Karvianjokea kunnostetaan muun muassa lisäämällä sivupuroihin kiviä ja soraa. Kiskonjoella kunnostetaan sekä pääuomaa että sivupuroja. Lohikalojen vaellus varmistetaan kahdella Kiskonjokeen rakennettavalla kalatiellä.

Raakku rauhoitettiin vuonna 1955, mutta siitä ei juuri ole ollut apua. Raakkukannan kohtaloksi ovat koituneet lohikalojen vaelluksen estäminen, veden laadun heikkeneminen sekä jokien pohjien liettyminen. Simpukan toukat elävät loisena lohen ja taimenen kiduksilla yhden elinkiertonsa vaiheen aikana.

Sata vuotta sitten raakut voivat hyvin. Nyt sitä tavataan enää harvoissa paikoissa Karvianjoella. Kiskonjoella tilanne on vielä huonompi: Lajia ei löytynyt viime eikä tänä vuonna.