vierasyliö Ympäristönsuojeluohjelmastavauhtia kalankasvatukseen

Laaja-alainen ja asiantunteva työryhmä on laatinut esityksen Kalankasvatuksen ympäristönsuojeluohjeeksi.

Jo oli aikakin; edellinen ohje on vuodelta 2000 ja pahasti ajasta jäljessä. Vesiviljelyn tutkimukseen on viime vuosina panostettu aikaa ja rahaa. Käytännön työssäkin on otettu edistysaskelia.

Uuden ympäristönsuojeluohjeen tavoitteena on lisätä niin viranomaisten kuin toiminnan harjoittajienkin tietämystä alan tämänhetkisestä tilasta, siihen kohdistuvista haasteista ja niin sanotuista hyvistä käytännöistä, joita toiminnassa tulisi noudattaa ympäristörasituksen vähentämiseksi ja myös hyvän kasvatustuloksen takaamiseksi.

Tavoitteena on samalla varmistaa vesiviljelyhankkeiden tasapuolinen käsittely yhtenäisten periaatteiden pohjalta eri viranomaistahoilla ja maan eri osissa.

Tällä pyritään poistamaan sitä eriarvoisuutta, jonka vesiviljelyalan toimijat ovat maan eri osissa kohdanneet erilaisina käytäntöinä ja säädösten tulkintoina.

Lausuntokierros esityksestä on käyty, sanansa ovat saaneet sanoa asianosaiset ja nyt odotellaan ohjeen vahvistamista. Ympäristöministeriö vetää johtopäätöksensä esityksestä ja annetuista lausunnoista sekä päättää jatkotoimista.

Sopii toivoa, että tiedon lisääminen lisää myös ymmärtämystä alaa ja sen kehittämistä kohtaan. Tarvetta tuotannon lisäämiselle on – Suomessa elintarvikkeeksi käytetystä kalasta vain murto-osa on kotimaassa tuotettua. Kalatuotteiden kysyntä kasvaa jatkuvasti maailmanlaajuisestikin eikä kalankasvatuksen merkitystä syrjäisten alueiden työmahdollisuuksien tarjoajana pidä unohtaa.

Tuotannon lisääminen rajoituksetta ja ympäristönäkökohtia huomioimatta ei nykypäivänä ole mahdollista. Myös tuotannollisen toiminnan odotetaan olevan vastuullista.

Vääjäämätön tosiasia kuitenkin on, että parhaimman mahdollisen tietämyksen ja tekniikan avulla toteutettunakin elintarviketuotannolla on aina vaikutusta ympäristöönsä. Se, miten vahva vaikutus ja millaiset muutokset tuotantoalueiden lähipiirissä ovat hyväksyttävissä, on sopimuskysymys.

Tältä osin ohjeluonnos jäi valitettavan epämääräiseksi – todetaan, ettei kalankasvatuksen kuormitus saa kasvaa, mutta määrittelemättä on mikä katsotaan sallituksi tasoksi.

Keskeiset asiat vesiviljelyn tulevaisuuden kannalta ovatkin juuri näistä hyväksyttävissä olevista rajauksista päättäminen sekä se, miten ympäristön kannalta parhaiden käytäntöjen ja tekniikoiden käyttöönotossa ja yhteensovittamisessa yritystoiminnan tarpeiden ja taloudellisten realiteettien kanssa onnistutaan.

Tuotannon lisäämistarve luo painetta nykyisten laitosten kehittämiseen ja uusien yksiköiden perustamiseen sekä uusiin käytäntöihin siirtymiseen.

Kehitystä on taloudellisten seikkojen ohella hidastanut yrittäjien epätietoisuus toimintamahdollisuuksista yleensä sekä erityisesti ympäristöinvestointien kannattavuudesta ja niillä saavutettavista hyödyistä.

Rasitteena ovat olleet myös niin suuren yleisön kuin viranomaistenkin alaan kohdistamat epäluulot.

Vesiviljelyn saavutukset ja vesiviljelytuotteiden hyvät puolet on tähän asti usein ohitettu kiinnittämällä päähuomio menneiden aikojen ylilyönteihin ja tehtyihin virheisiin.

Uusien ratkaisujen käyttöönotto ja muutokset, joilla voitaisiin vähentää haittavaikutuksia tai jopa parantaa ympäristön tilaa, ovat viivästyneet tai estyneet kokonaan ennakkoluulojen ja byrokratian kankeuden takia.

Hyvä tarkoitus, sen paremmin kuin lisääntynyt ymmärtämys tai uusi tietokaan, eivät kuitenkaan yksin riitä takaamaan hyvien käytäntöjen ja uusien menetelmien juurtumista käytännön työhön.

Huomiota on nyt kiinnitettävä työn tuloksellisuuteen ja toiminnan kannattavuuden parantamiseen. Vesiviljely-yksiköiden tuotannon ja tuoton on oltava riittävän suurta kattamaan uudistuksista aiheutuvat kulut normaalien tuotantokulujen ja yrittäjän kohtuullisen palkan lisäksi.

Onhan toki olemassa myös erilaisia tukimuotoja, joita voidaan hyödyntää uudistusten vauhdittamiseksi, mutta pidemmällä tähtäimellä toiminnan kannattavuus on aina ratkaisevimmassa asemassa.

Vesiviljelyn kehittyminen edellyttää muutoksia myös tuotantorakenteissa. Kannattavuusrajalla taituroivien alimitoitettujen laitosyksiköiden yhdistäminen isommiksi kokonaisuuksiksi ja yksittäisten toimijoiden liittoutuminen yhteen tuotantoketjun erikoistuneiksi osasiksi omine vahvuusalueineen voisivat toimia kannattavuutta vahvistavina tekijöinä.

Kehittämistä on edelleen paljon myös teknisten ratkaisujen ja logistiikan puolella. Tuotannon monipuolistaminen uusien viljelylajien kautta on sekin työn alla.

Ympäristölupaprosessin sujuvoittaminen ja päätöksien ennakoitavuuden lisääminen ovat nekin alan toimijoiden kannalta keskeisiä tavoitteita. Ne lisäävät mahdollisuuksia pitkäjänteiseen suunnitteluun ja mahdollistavat pitkäkestoiset ja pitkävaikutteiset kehitysinvestoinnit.

Ohjeluonnos ja sen liitteenä oleva ehdotus jatkovalmisteluun ohjattavista asiakokonaisuuksista tarjoaa mahdollisia ratkaisuja vielä toistaiseksi avoimiin ongelmiin.

Näitä uudessa ympäristönsuojeluohjeessa vedettyjä linjauksia ja sen liitteenä olevia kalanviljelyn kehittämistyöryhmän käytännön ehdotuksia onkin vietävä rohkeasti eteenpäin.

Vesiviljely on maailmanlaajuisesti nouseva elinkeino. Tarjolla olevaan tilaisuuteen kannattaa tarttua ja vesiviljelyn mahdollisuuksia hyödyntää myös Suomessa.

IRJA SKYTÉN-SUOMINEN

Kirjoittaja on biologi ja kalanviljelijä sekä Suomen Kalankasvattajaliiton hallituksen jäsen.

Avaa artikkelin PDF