Rukoileva äiti
SANA SUNNUNTAIKSI
”Minulla on ollut rukoileva äiti.”
Olen kuullun monen ihmisen sanovan näin. Ja näille ihmisille se on selvästi ollut hyvin merkittävä asia, kun he omaa äitiään muistelevat.
Oma äitini eli uskoaan todeksi hyvin vaatimattomasti ja hiljaisesti, numeroa tekemättä. Hän opetti iltarukouksen Levolle lasken Luojani. Lähtemättömästi tuo rukous on juurtunut sieluuni. Sen turvin oli hyvä nukahtaa yön lepoon lapsuuden vuosissa, ja vielä täällä kypsän keski-iän iltahetkissäkin tuota rukousta usein tapailen.
Tiedän, että äitini rukoili läheistensä puolesta elämänsä loppuun asti, vaikka hän teki sen hyvin eleettömästi ja salassa. Joskus mietin, missä olisin tällä hetkellä ilman äitini rukousta. Jään vaille lopullista vastausta, mutta uskon, että hänen rukouksellaan on ollut vaikutus elämässäni.
Äiti pääsi perille lähes 12 vuotta sitten. Itselleni merkittävä kokemus oli, kun silloin sain olla hänen sairaalavuoteensa vierellä elämän loppuvaiheet. Oli minun vuoroni rukoilla, kiittää yhdessä jaetusta elämästä, pyytää, että sairas ja väsynyt saisi nukkua rauhalliseen lepoon, ja siunata hänet armollisen Jumalan käsiin.
Äitienpäivä ja rukoussunnuntai osuvat ensi pyhänä samalle päivälle. Sehän on mitä sopivin yhdistelmä, sillä lienee niin, että äidit ja isoäidit ovat vuosisatoja olleet kaikkein ahkerimpia esirukoilijoita. He ovat rukoilleet erityisesti omien läheistensä puolesta.
Vuosikymmenten varrella äidit ja isoäidit olivat oppineet jotakin hyvin syvällistä rukouksesta. Eivät he siitä asiasta ole isoa ääntä pitäneet, eikä sillä ole etsitty kiitosta ihmisiltä. Se on tapahtunut useimmiten Jeesuksen opetuksen mukaisesti hiljaisissa huoneissa, suljettujen ovien takana.
He olivat oppineet, että rukous ei ole hienosti muotoiltuja korulauseita, vaan sydämen asioiden kertomista Jumalalle. Ei niissä rukouksissa puhuta rikkaudesta tai vallasta, vaan niiden sisältönä on varjelus. Että Jumala varjelisi minun rakkaani kaikelta pahalta.
Olen näkevinäni, että tämä sukupolvien mittainen iltarukousten ketju alkaa katkeilla. Nykyisen tv-, video- ja nettiajan vanhemmat eivät useinkaan enää uhraa aikaansa yhteisiin iltarukouksiin lastensa kanssa. On olevinaan niin paljon muuta tekemistä.
Seurakuntien pyhäkoulut ja päiväkerhot tekevät varmasti voitavansa iltarukouksen opettamiseksi, mutta elleivät vanhemmat ole siinä mukana, iltarukouksesta tuskin tulee pysyvä perintö seuraaville sukupolville.
Olisikohan nyt aika haastaa isoäidit iltarukouksen opettajiksi? Pelastivathan isoäidit, babuskat, itänaapurissammekin kristillisen perinnön, sen, mitä pelastettavissa oli, vaikeiden aikojen yli uusille sukupolville. Jeesuksen lupaukset rukousten kuulemisesta vahvistakoot myös tämän päivän äitejä ja isoäitejä rukoilemaan läheistensä puolesta.
Ensi sunnuntaina, äitienpäivänä, muistamme kiitoksin teitä äitejä ja isoäitejä, jotka olette uupumatta rukoilleet meidän puolestamme ja opettaneet meidätkin rukoilemaan.
Onnea ja Jumalan siunausta elämäänne!
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
