Syysvehnillä jo harmaalaikkua

Peltojen märkyys ja vaihteleva sää on hidastanut kevätviljojen kylvöä monin paikoin.

Viileydestä ja sateista johtuen tuhoeläimiä ei vielä juurikaan ole havaittu. Tuomikirvojen kantaemoja ja uutta kevätsukupolvea on havaittu tuomissa Jokioisissa.

Syysvehnäkasvustojen kunto kannattaa tarkistaa ainakin niillä alueilla, joilla aiemmin on esiintynyt vehnän kääpiökasvuviroosia (WDV).

Viroosi näkyy kasvustossa punertavina heikommin kasvavina laikkuina, joita esiintyy yleisemmin metsän reunoissa ja suojakaistojen läheisyydessä. Varmuus viruksen esiintymisestä saadaan virustestillä.

Syysvehnän alalehdillä esiintyy paikoin runsaasti harmaalaikkua. Harmahtavat laikut ovat melko laajoja ja niissä on erotettavissa pieniä mustia pistemäisiä kuromapulloja. Oireet kehittyvät nopeasti päivälämpötilojen ylittäessä 20 astetta.

Harmaalaikkuriski on suurin hyvin talvehtineilla lohkoilla, joissa esikasvina on ollut vehnä. Riskin ollessa suuri (oireiden esiintyminen, monokulttuuri, kevytmuokkaus tai suorakylvö) voi torjunta olla kannattavaa jo korrenkasvun alkuvaiheessa.

Parhaiten harmaalaikkuun tehoavat protiokonatsolia ja metkonatsolia sisältävät valmisteet. Tautia torjutaan kuten ruskolaikkua. Torjunnassa tulee kuitenkin huomioida, että harmaalaikusta esiintyy yleisesti strobiluriineja kestäviä muotoja.

Resistenssin kehityksen ehkäisemiseksi syysvehnänharmaalaikkutaudin torjunnassa tulee strobiluriineja käyttää aina seoksina toisentyyppisen fungisidin kanssa.

Rukiilla kosteat säät ovat edistäneet rengaslaikun leviämistä.

Vaalean rusehtavan soikeita laikkuja esiintyy rukiin alalehdillä. Voimakkaassa tartunnassa laikut liittyvät toisiinsa, lehti saattaa repeillä ja yksittäisten oireiden erottaminen on vaikeaa.

Tarvittaessa rengaslaikun torjunnan voi yhdistää kasvunsääderuiskutukseen. Eri valmisteiden soveltuvuus tankkiseoksiin tulee varmistaa ennen käyttöä.

Kirppojen tarkkailu on tarpeen taimettuvilla kevätöljykasveilla.

Kirppamäärät ovat toistaiseksi olleet maltillisia. Sään lämmetessä vioituksia voi kuitenkin ilmetä nopeasti varsinkin, jos taimettuminen on hidasta tai epätasaista.

Kuminakoin lento Jokioisilla on jatkunut reilun viikon verran eikä toukkia ole vielä havaittu.

Kevään lämpötilavaihtelujen vuoksi alueellista vaihtelua kuminakoin lento- ja muninta-ajankohdissa voi olla paljon. Kuminakoin torjunta pyritään ajoittamaan juuri munasta kuoriutuneisiin pieniin toukkiin kuminan ruusukeasteella.

Herukan varistetauti ja harmaalaikku tartuttavat nuoria lehtiä.

Taudinaiheuttajien itiöitä vapautuu kasvinjätteistä karikkeen kostuessa. Tauteja voidaan torjua keväällä ennen ja jälkeen kukinnan tehtävillä torjuntakäsittelyillä.

Mustaherukanäkämäpunkit ovat parhaillaan poistumassa silmuista. Rikkilannoite lehdille ruiskutettuna torjuu jossain määrin äkämäpunkkeja.

Herukansilmukoin ja herukkakoin toukkien vioitukset on jo pääosin tehty. Torjuntaruiskutus ennen kukinnan alkua ja toukkien koteloitumista hillitsee tuholaisten lisääntymistä.

Villa- ja nappikilpikirvat ovat havaittavissa tarkastamalla puna- ja valkoherukoiden oksia.

Lehtikirvat ovat aloittamassa vioituksia, runsas esiintyminen torjutaan ennen kukintaa tai heti kukinnan jälkeen.

Karviaispistiäisten aikuisia voi havainnoida kelta-ansoilla. Toukkien torjunta on ajankohtaista kukinnan päätyttyä. Vioittuneet, lakastuvat oksat kannattaa poistaa ja hävittää.

Nälvikkäiden muninta on alkamassa. Munia on aluksi yksitellen tai 2–3 munan ryhmiä mansikan lehdillä.

Jos nälvikkäitä esiintyy runsaasti (vatinäyte: 20–30/100 kasvia) kannattaa ne torjua ennen runsasta munintaa. Vatinäytteellä saadaan havaintoja myös vattukärsäkkäistä, joiden tarkkailu ja torjunta on ajankohtaista kun kukkavanat ovat tulleet näkyviin.

Vihannespunkkien muninta on alkanut myös avomaalla. Ensimmäiset uuden sukupolven punkit alkavat pian kuoriutua. Vihannespunkin biologinen torjunta on ajankohtaista kausihuoneissa, joissa lämpötila on riittävä.

Mansikkapunkin muninta alkaa vähitellen Etelä-Suomessa. Avomaalla petopunkkien käyttö punkkien torjuntaan aloitetaan vasta kukinnan alkaessa kun yöpakkasten riski on vähäinen.

Mansikkapunkin biologiseen torjuntaan käytettävät petopunkit saalistavat myös vihannespunkkeja ja ripsiäisiä. Ripsiäisten esiintymistä voi tarkkailla kelta-ansoilla.

Korvakärsäkkäiden aikuisten esiintymisen merkkejä ovat pyöreät lovet lehdissä. Talvehtineet aikuiset kärsäkkäät aloittavat muninnan jo toukokuussa. Alkukesällä kuoriutuvat aikuiset jatkavat munintaa kesäkaudella.

Vattukuoriaisten tarkkailu valkoansoilla aloitetaan silmujen avauduttua jo ennen nuppujen esiin tuloa vadelmalohkolla talvehtineiden kuoriaisten esiintymisen selvittämiseksi.

Myöhemmin pyydyksillä havainnoidaan myös lähistön villivatukoissa talvehtineiden kuoriaisten mahdollista hakeutumista viljelykselle.

Vadelman lehtien avauduttua tarkkaillaan luupin avulla vihannespunkkien esiintymistä versojen alaosan avautuneiden lehtien alapinnalta. Vihannespunkin biologinen torjunta on ajankohtaista kausihuoneissa, avomaalla vasta kun hallanvaara vähenee.

Vatunäkämäpunkkeja esiintyy yleisesti ja etenkin Glen Ample lajikkeella.

Torjuntaan on käytettävissä rypsiöljypohjainen valmiste, mutta torjunnan tulos on epävarmaa. Rikkilannoitteella lehdille annettuna on sivuvaikutus punkkeihin.

Vattukoin ja vadelmakeulakoin punaisten toukkien vioituksia voi nyt havaita avautuneissa silmuissa, torjunta on kuitenkin vain harvoin tarpeen.

Omenaruven aiheuttaja talvehtii maahan pudonneissa lehdissä. Rupi-itiöitä alkaa vapautua keväällä säiden lämmetessä, kun sade tai voimakas kaste kostuttavat karikkeen.

Tärkein omenaruven tartunta-aika on keväällä ennen kukintaa ja kukinnan aikana.

Rupi-itiöitä vapautuu lehtien puhkeamisen ja kukinnan lopun välisenä aikana, jos kosteusolot ovat suotuisat. Itiölento kestää tavallisesti kevään ja alkukesän sääoloista riippuen noin kahden kuukauden ajan, kunnes lämpösumma yltää 500 asteeseen.

Jos tartunta on tapahtunut, rupisienen kuromia vapautuu aina sateiden sattuessa lehtien laikuista. Korkea lämpötila nopeuttaa itiöiden itämistä, alhaisissa lämpötiloissa tartuntariski on vähäisempi. Omenalajikkeiden alttius ruvelle vaihtelee.

Lustokuoriaisten parveilu alkaa Lounais-Suomessa kun lämpötila nousee päivittäin useamman tunnin ajan yli 18 asteen. Tarkkailuun ja torjuntaan käytetään alkoholipyydyksiä.

Myös omena- ja luumuleikkurin, omenanlehtikempin ja omenankukkakärsäkkään tarkkailu karistushaavia käyttäen on ajankohtaista omenan hiirenkorva-asteella.

Omenakempin ja omenakirvan munat ovat kuoriutumassa Etelä-Suomessa. Toukka-asteella talvehtivat versokääriäiset ja silmukääriäiset ovat jo aloittaneet silmujen vioituksen. Torjunta ajoitetaan esiintymisen mukaan hyvissä ajoin ennen kukinnan alkamista.

Hedelmäpuupunkin kuoriutuminen alkaa vasta tehoisan lämpösumman noustua yli 120 päiväasteen. Omenankellastajapunkki aloittaa lisääntymisen samoihin aikoihin. Torjuntaan voidaan käyttää öljy- ja rikkipitoisia valmisteita sekä spirodiklofeenia.

Pihlajan kukinta näyttää silmuhavaintojen mukaan muodostuvan kohtalaiseksi.

Pihlajanmarjakoin vioitusriskiä omenalla voidaan arvioida pihlajan kukinnan alkaessa: jos paikkakunnalla pihlaja kukkii vähintään yhtä runsaasti kuin edellisenä vuonna riski, on vähäinen tai korkeintaan kohtalainen.

Pikkukaalikärpänen aloittelee lentoaan eteläisimmässä Suomessa. Lämpötilan noustessa pikkukaalikärpäsen lento alkaa muutamassa päivässä koko Etelä- ja Keski-Suomessa.

IRMELI MARKKULA

Avaa artikkelin PDF