Energiapalettiintarvitaan värejä

Suomalainen energiapolitiikka ei ole vieläkään löytänyt suuntaansa, vaikka Suomi on sitoutunut nostamaan uusiutuvan energian osuuden 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.

Kysymys ei ole pelkästään uusiutuvan

energian osuuden nostamisesta vaan myös energiaomavaraisuuden parantamisesta. Kotimaisen osuus kaikesta käytettävästä energiasta on tällä hetkellä vain noin kolmannes.

Elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen

viime kesänä käynnistämä puhtaan energian kehittämisohjelma onkin tervetullut avaus. Ohjelman tavoite on, että Suomessa lopetetaan asteittain kivihiilen käyttö kokonaan, pienennetään öljyn käyttöä viidennes ja maakaasun käyttöä kymmenen prosenttia. Sähkön tuonnista pyritään myös eroon.

Häkämies haluaa nostaa Suomen ympäristöliiketoiminnassa (cleantech) merkittäväksi tekijäksi maailmalla. Tavoite edellyttää kuitenkin, että ensin pitää parantaa kotimaista osaamista. Tässä suhteessa Suomi on jälkijunassa. Panostukset kotimaiseen bioenergiaan ja siihen liittyvään teknologiaan pitää nostaa aivan uudelle tasolle.

Energiaomavaraisuuden nostaminen edellyttää ennen kaikkea panostamista biopolttoaineisiin. Toki tuuli- ja aurinkoenergialla on oma osuutensa, mutta niiden avulla ei tavoitetta saavuteta. Tarvitaan lisää puuta ja turvetta.

Turve kuuluu olennaisena osana kotimaisen energian käytön lisäämiseen. Sitä tarvitaan puuta käyttävissä voimalaitoksissa lisäpolttoaineena.

Muutama viikko sitten Energiateollisuus ry

ja Metsäteollisuus ry luovuttivat ministeri Häkä-

miehelle tekemänsä turveselvityksen. Selvityksen mukaan turpeen käyttäminen pitää energiakustannukset kohtuullisina, parantaa omavaraisuutta, kauppatasetta ja työllisyyttä.

Turpeen merkitys korostuu ensi talvena, koska sateiden takia turpeennoston tavoitteista jäätiin. Osa energiayhtiöistä korvaa turpeen kivihiilellä ja se johtaa esimerkiksi kaukolämmön merkittäviin hinnankorotuksiin.

Suomalaisesta energiapolitiikasta puhuttaessa

vesivoima on jäänyt ulkopuolelle. Pohjolan Voiman toimitusjohtaja Lauri Virkkunen haluaakin herättää keskustelua vesivoiman roolista Suomen energiapolitiikassa (MT 15.10.).

Virkkunen muistuttaa, että vesivoima on puhdasta uusiutuvaa kotimaista energiaa, joka tuottamiseen ei tarvita valtion tukea. Pohjolan Voimalla olisi kiinnostusta rakentaa lisää vesivoimaa, mutta se ei onnistu, koska se vaatisi koskiensuojelulain avaamista. Uusien tekoaltaiden rakentamisesta ei haluta edes puhua.

Valtiovallan erityissuojeluksessa oleva

tuulivoimakin tarvitsee tuekseen – ydinvoiman

tavoin – vesivoimaa säätövoimaksi. Mitä enemmän rakennetaan tuuli- ja ydinvoimaloita, sitä enemmän tarvitaan säätövoimaa.

Monipuolisten energiavaihtoehtojen lisäksi tarvitaan erikokoisia voimalaitoksia.

Teollisuusmaiden talousjärjestön OECD:n tuoreen raportin mukaan energiaratkaisut pitää räätälöidä paikallisiin olosuhteisiin.

Järjestön mielestä on tärkeää, että EU:ssa

otetaan huomioon, että uusiutuvaa energiaa voi ja kannattaa tuottaa pienissä yksiköissä. Esimerkkinä OECD mainitsee Pohjois-Karjalan, jossa alalla on 120 yritystä.

Jos Suomessa halutaan vahvistaa energiaomavaraisuutta, ei mitään tuotantovaihtoehtoa saa sulkea ideologisista syistä ulkopuolelle. Erilaiset vaihtoehdot tukevat toisiaan ja

vahvistavat huoltovarmuutta.

Avaa artikkelin PDF