TOIMITTAJALTA Tavallinen hyvä ruoka onkin eksoottista

Lähiruokaa kouluihin, lähiruokaa vanhainkoteihin, lounasruokiin… Vähän liiankin tuttu tavoite. Lähellä tuotettua on haviteltu julkisiin ruokailuihin, suurkeittiöihin ja vaikka minne jo pitkälti yli kymmenen vuotta.

Hankkeita on viety läpi varmasti kymmeniä. Moni päättäjä on puhunut kerta toisensa jälkeen vakaasti sen puolesta, kuinka lähellä tuotettua aletaan nyt suosia, hankintalaista viis.

Voi kunpa olisikin niin. Ikävä

kyllä lähiruoka on varsinkin päättäjien kohdalla edelleen lähinnä sanahelinää. Kuulostaa mukavalta ja tärkeältä, mutta on käytännössä hankalaa.

Täällä Etelä-Karjalassa

päiväkodeissa, kouluissa ja vanhainkodeissa juodaan ruotsalaista maitoa.

Näin on ollut jo monta vuotta. Paikalliset päättäjät eivät kuulemma voi asialle mitään. Ruokahankinnat kun on

keskitetty.

Maakunnassa vain Luumäki hoitaa hankinnat itse ja suosii

hankintalain puitteissa mitä

tahtoo, usein käsittääkseni paikallista. Enpä tiedä, miten he siihen pystyvät, jos muut eivät.

”Meillä ei täällä ole paikallista meijeriä”, totesi eräs

hankinnoista vastaava paneelikeskustelussa, jossa asia taas nousi esiin.

Hän tuntui ikävä kyllä kertovan ontuvan perustelunsa tosissaan. En tiedä, moniko kuulijoista uskoi, mutta luulisin aika monen tajuavan, että Ruotsia lähempää maitoa on saatavilla, kun kaupatkin kotimaista myyvät.

Päättäjät valitaan päättämään. He, ja heidän kauttaan äänestäjät, voivat vaikuttaa.

Siksi toivoisi, että he oikeasti

tekisivät niin. Että tosissaan päätettäisiin suosia kotimaista ja myös tehtäisiin se.

Mallia voisi hakea vaikka Pohjoismaiden luomun edelläkävijästä. Tanskassa on määritelty konkreettisia tavoitteita siihen, kuinka suuri osuus

julkisten ruokapalvelujen

hankinnoista on oltava luomua.

Meillä ties mistä kotoisin oleva ruoka valtaa paikan jos toisenkin.

Urheilun suurtapahtuma Gymnaestrada hankki ruuat Virosta. Monessa ravintolassa kysymys alkuperästä herättää ikävän usein lähinnä hämmennystä. Hesburgerin angus-

burgerin alkuperää tiedustellessa sain vastaukseksi, että angus tarkoittaa rotua, siitä se nimi tulee. Kun toistin kysymyksen alkuperämaasta, tietoa ei ollut. Asiaa selvittäneeltä

ystävältä kuulin lihan olevan ilmeisesti irlantilaista.

Lähiruuan todellinen

edistäminen on jäänyt pitkälti pienten toimijoiden vastuulle.

Paras ruoka siirtyy tuottajalta kuluttajalle lähiruokarenkaissa, tiloilla ja toreilla. Tukea työlle ovat antaneet

lukuisat hankkeet. Varsinainen työ markkinaraon löytämiseksi yrittäjän on silti tehtävä itse.

Olen osakkaana lähiruokaa myyvässä yrityksessä, jossa toimii myös ravintola.

Tiedän, ettei lähellä tuotetun,

tai joskus edes kotimaisen,

raaka-aineen hankkiminen ole aina helppoa. Eikä se ole yleensä halpaa. Mutta erittäin palkitsevaa se on.

Asiakkaat ihastelevat päivittäin suoraan tuottajalta hankitun lihan hyvää makua, aidosti perunanmakuisia ranskalaisia, tomaatilta tuoksuvia tomaatteja ja käsintehtyjä sämpylöitä.

Tavallinen, yksinkertainen, laadukkaista ja tuoreista raaka-

aineista tehty ruoka on erityistä, koska se on nykyään niin harvinaista.

Terhi Torikka

terhi.torikka@mt1.fi

Avaa artikkelin PDF