Kun bussi ei kulje, yhteiskunta maksaa taksin

Taksiautoilija Hannu Aarni toi Pirkko Korhosen perjantaiaamuna Oulun yliopistolliseen sairaalaan Pudasjärven Ala-Livolta, josta on Ouluun runsaat sata kilometriä. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkisto

Kansaneläkelaitos Kela maksoi viime vuonna sairauden vuoksi tehdyistä matkoista korvauksia 298 miljoonaa euroa.

Summa on viime vuosina noussut noin 20 miljoonan euron vuosivauhtia.

Suurin yksittäinen syy korvausten rajulle nousulle on linja-autoliikenteen karsiminen maaseudulta, arvioi Kelan johtava tutkija Yrjö Mattila.

”Takseilla ajetaan koska vaihtoehtoa ei ole. Monet pienet kunnat on jätetty kokonaan bussiliikenteen ulkopuolelle”, Mattila sanoo.

Korvatuista matkoista yli puolet ajetaan taksilla. Junalla ja bussilla tehdään alle kaksi prosenttia matkoista, selviää Kelan julkaisemasta tutkimuksesta Toimeentuloturvan verkkoa kokemassa.

Muita syitä korvausten kasvulle on palvelujen keskittäminen ja polttoainekustannusten nousu.

Nyt liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) on asettanut ohjausryhmän etsimään säästöjä.

Ohjausryhmä uhkaa palvelutason laskulla tai omavastuuosuuden nousulla, ellei keinoja keksitä.

”Haluamme, että joka puolella Suomea on suurin piirtein sama palvelutaso. Palveluista ei haluta tinkiä, mutta järjestämistapa voi muuttua”, LVM:n erityisasiantuntija Tero Jokilehto sanoo.

Kaikkiaan yhteiskunta käyttää julkisilla varoilla hankittuun tai korvattuun henkilöliikenteeseen noin miljardi euroa vuodessa.

Sairaskyytien lisäksi miljardissa on mukana sosiaalitoimen ja koulukyytien kustannukset sekä joukkoliikenteen tuet. Noin puolet kyytimiljardista menee valtion ja puolet kuntien pussista.

Kustannukset kasvavat edelleen.

”Jos nämä säännöt pysyvät voimassa, niin suurten ikäluokkien ikääntyminen lisää kustannuksia. Yli puolet Kelan korvaamista matkoista on yli 64-vuotiaiden tekemiä”, Kelan pääsuunnittelija Timo Partio sanoo.

Koko henkilöliikenteen järjestelmä täytyy Jokilehdon mukaan miettiä uusiksi, sillä sekä palvelujen rahoitus että vastuu kyytien järjestämisestä on hajanainen.

Siksi kokonaisuuden sorvaaminen on hyvin vaikeaa. Valtio ei esimerkiksi voi määräillä samaan taksiin Kelan korvaamia sairaskuljetuksia ja kunnan maksamia koulukyytiläisiä.

”Kuntien asioihin emme voi puuttua. Mutta jos yhteiskunnan rahoja käytetään, voidaan asettaa ehdoksi, että kokonaisuus on selvitetty”, Jokilehto tuumii.

Hän myöntää, että matkojen suunnittelussa kokonaisuutta ei aina oteta huomioon.

Esimerkiksi terveydenhuollossa kunta maksaa hoidon, mutta Kela kyydit. Siksi kunta voi järjestää hoitopaikat ottamatta huomioon etäisyyksiä.

Sairaskyytien omavastuuosuus on jo noussut tämän vuoden alusta 14,25 euroon matkalta. Aiemmin se oli 9,25 euroa. Nosto liittyy hallituksen tavoitteeseen kuroa kestävyysvajetta. Matkakorvauksista pitäisi säästää 20 miljoonaa euroa vuodessa.

Sairaskyydeissä säästöjä tulisi, jos taksimatkoja yhdisteltäisiin. Siinä ei kuitenkaan ole onnistuttu.

”Kela oli aika pitkällä kyytien yhdistelyssä, mutta kokeilu lopetettiin. Yhdistelystä tuli miljoonien säästöjä jo vuonna 2005”, Mattila muistelee.

Mattilan mielestä Kelan kokeilu kannattaisi katsoa loppuun saakka, eikä laittaa koko järjestelmää remonttiin.

Sairaskyydeistä korvauksia saavat eniten alimmissa tuloluokissa olevat. Suurimmat korvaukset asukasta kohden ovat Pohjois- ja Itä-Suomessa kunnissa, joissa sekä palveluverkosto ja julkinen liikenne ovat harvassa.

Siksi korvauksilla on suuri merkitys terveydenhuollon tasa-arvolle.

AIMO VAINIO

Avaa artikkelin PDF