Hyvinvointivaltio syö eväänsä
Kymmenien vuosien kokemus menestyvänä suomalaisena yrittäjänä, työnantajana, palkanmaksajana ja Säkylän kunnanvaltuuston puheenjohtajana antanee pohjaa analysoida muutoksia, joiden seurauksena Suomen valtion ja kuntien talous, menestyminen ja hyvinvointi on joutunut syöksykierteeseen.
Mietintämyssyni on tehnyt seuraavia havaintoja omasta toimintakulttuuristamme muutamalta viimeiseltä vuodelta:
Uusiutuvien luonnonvarojemme, ilmaisen kasvun ihmeen hyödyntäminen koko maata tuottavasti työllistäen on jätetty minipuolueen käskystä ”kesannolle”. Vauhditetaan kauppa- ja vaihtotaseemme sortumista vaarallisesti miinukselle. Rakennetaan tuottamattomia slummeja, joiden ylläpitoon ei siis saa tehdä rahaa. Täytyy lainata.
Koko Suomeen istutettu keskittäminen ja suuruuden mammuttitauti on täysin hallitsematon. Tuhotaan tieltä pienemmät, tehokkaat, tuottavat ja työllistävät yksiköt, myös kunnat.
Julkishallinnon ”asiantuntijoiksi” nimitetään pelkän puoluepolitiikan noviiseja, jolloin näköalaton, oma ja puolueen etu ohittavat yhteiskunnallisen tavoitteen. Tietolähteenä käytetään mistään vastaamattomia teoreetikkoja, kustannuksia kasvattavia konsultteja ja työryhmiä.
Talouden lahjomattomia lakeja tulkitaan pelkillä aivottomilla, isännäksi päästetyillä tietokoneilla ilman hajuakaan lukujen realismista. Velkakierteen syyt eivät ole katkaisun edellyttämässä hallinnassa.
Rahan tekemisestä ja palkanmaksukyvystä, siis hyvinvoinnin ehdoista on tehty rankaistava synti.
Hyvästä hallintotavasta on tehty sen irvikuva. Harvalukuinen hyvä veli -eliitti päättää ristiin avaintoiminnoistamme esteellisyydestäkään välittämättä. Kaupan päälle varmistetaan omat edut.
Ministerit päättävät bunkkerissaan omasta salkustaan kukin erikseen. Isännätön jälki on tehoton kuin sairaan miehen keltaiset pisarat valkoisella hangella. Saadaanpahan oma puumerkki seuraaviin vaaleihin.
Laki ei ole enää kaikille sama. Ministerit ja virkamiehet etsivät rangaistuksetta porsaanreikiä jopa perustuslaista sen ehdottoman hengen ja kirjaimen vastaisesti.
Miljardeja euroja siirretään ulkomaille tai verottajan ulottumattomiin ilman sanktioita. Kympin pimittäjät pannaan käpälälautaan. Luotettavaako?
Julkishallinnon kustannuskasvusta syytetään valheellisin perustein kuntakenttää. Vapautetaan todellinen syntipukki eli valtiovalta lainsäädäntöineen ja mielivaltaisine byrokratioineen. Myönnetään samalla, että mikään huolestuttava vaje ei ratkea, ei edes parane esitetyillä laittomilla pakkokeinoilla kuntakentän nujertamiseksi.
Lausuntokierroksella oleva versio kuntalain uudistamiseksi kasvattaa edelleen byrokratiaa ja kuntien lakisääteisiä kustannuksia. Yrittäkääpä sisällyttää se metropolilakiin.
Varteenotettava syntipukki on pankkimaailma. Yhteiskunnan mammuttituella pidetään yllä epätervettä, talouden lahjomattomien lakien vastaista itsekästä toimintaa. Kymmenen Euroopan pahinta tulisi ajaa alas. Ilmoitusasiana Suomen taannoisen säästöpankkiesimerkin tavoin.
Liian moni-isäntäinen, vain rahan jakoon keskittyvä mikään sateenkaarihallitus ei yksinkertaisesti pysty johtamaan vakauttavaa Suomea. Välttämättömään työmarkkinasopuun tällä piti olla hyvät eväät.
Toivottavasti ministeriyttä ei kuitenkaan pidetä pelkkänä astinlautana EU:n liittovaltion byrokratiaan.
Eduskunta voisi muistella asentoa harjoittelevaa alokasta, joka vääpelin moniin korjausneuvoihin tokaisi: ”Siinä kuulosti olleen niin paljon vikoja, että teen kokonaan uuden.”
Esko Eela
teollisuusneuvos
Säkylä
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
