Uusi talo vanhalla tekniikalla
HÄMEENLINNA (MT)
Tuuloslaisen metsätilan kumpareella seisoo uusi hirsitalo. Harmaantuvat seinät ja pieniruutuiset ikkunat tuovat mieleen 1900-luvun alun virkatalot.
Sähköä, suihkua tai sisävessaa rakennuksessa ei ole, mutta siinä on käsintehdyt ikkunat, omiin tarpeisiin räätälöity tilajako ja kauniit mittasuhteet.
Puutarha-alan yrittäjä, agronomi Johan Slätis suunnitteli talon itselleen vapaa-ajan asunnoksi.
Talon piti olla toimiva kaikkina vuodenaikoina, koska vapaata on eniten talvella.
Rakennuspiirustukset, työmaan koordinoinnin sekä suuren osan rakennustöistä teki rakennusinsinööri ja metsäinsinööri Matti Pelkonen.
Tärkeitä ammattilaisia olivat myös hyvä muurari, ikkunantekijä ja kivimies.
”Talopaketti nousee muutamassa kuukaudessa, mutta perinnerakentaja tarvitsee aikaa”, Pelkonen kertoo.
”Suunnittelusta varsinaiseen rakentamiseen menee ainakin kolme vuotta, koska puut pitää valita ja kuivata.”
Päärakennuksen tuulettuva rossipohja on rakennettu betonianturan varaan lasketuista graniittikivistä. Hirsien välit tilkittiin pellavariveellä, yläpohjassa on selluvillaa.
Missään ei ole käytetty muovia. Katto päällystettiin kattohuovalla ja kolmiorimoilla.
Suuli verstaineen sekä sauna seisovat betonianturan varassa olevilla graniittipaaluilla.
Suulin rakorimaseinien helmat ovat korkealla, mikä parantaa polttopuiden kuivumista. Saunan pesuvedet menevät ilmavan rakolattian läpi kouruun, josta ne kerätään harmaavesikaivoon.
Vesi nostetaan kaivosta käsipumpulla. Kompostikäymälä on varaston päädyssä. Jääkaappi toimii kaasulla.
”Kun ajan 120 kilometriä Helsingistä tänne, palaan 120 vuotta ajassa taaksepäin”, Slätis kertoo.
”Tuulokseen sähköt tulivat 1920-luvulla.”
Lasikuistin läpi astutaan 30 neliömetrin suuruiseen talvitupaan.
Talvitupaa lämmittävät tehokkaasti puuhella ja pönttöuuni. Pakkasellakin tupa lämpiää neljässä tunnissa.
Lähes 50 neliömetrin suuruisen kesätuvan katto on korkealla. Takka-leivinuunin esikuva on 1800-luvulta, mutta tekniikka nykyaikainen.
Kesätupa lämpiää parissa päivässä. Talo selviää pitkiä jaksoja kylmilläänkin.
”Työelämä on kiireistä ja kuluttavaa”, Slätis sanoo.
”Haluan elää vapaa-aikani mahdollisimman eri tavalla kuin kaupungissa.”
Vapaapäivänä on hyvä tulla ympäristöön, jossa hallitsevat todelliset elementit. Kylmyys ja lämmittäminen, veden ja puiden kantaminen ovat pientä fyysistä ponnistelua.
Sähköttömyys, pimeys ja kynttilöiden valo rauhoittavat.
Pihapiirin kolme rakennusta perustuksineen ja pihateineen tulivat maksamaan noin 200 000 euroa. Siinä on jo mukana oma työ.
Kustannus on samaa luokkaa kuin pakettitalossa.
”Graniittinen kivijalkakin oli yllättävän edullinen”, Slätis ihmettelee.
Rea Peltola
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
