Kuntaliitokset perustuslain vastaisia
Perustuslain 121 § säätää, että kuntien hallinto ”tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon”. Lainsäätäjän tarkoituksena (Nikulan toimikunta) oli siirtää päätöksenteko kunnanvaltuustoilta kuntalaisille, mutta näin ei valitettavasti ole tapahtunut.
Voimassa oleva perustuslaki astui voimaan 1. päivänä maaliskuuta 2000. Tähänastiset kuntaliitokset ovat kaikki tapahtuneet kunnanvaltuustojen päätösten perusteella eli ilmeisesti perustuslain vastaisesti.
Kuka tai ketkä ovat vastuussa tästä jatkuvasta perustuslain rikkomisesta? Ketkä ovat asianomaisia vaatimaan rikkojat vastuuseen toiminnastaan?
Päätöksenteon siirtäminen kunnanvaltuustoista kuntalaisille vastaa demokratian määritelmän kriteeri, jonka mukaan demokratia muodostuu kahdesta osasta: vaalioikeudesta ja äänioikeudesta.
Suomen kansalaiset saivat 1906 suuriruhtinas Nikolai II:lta vaalioikeuden ja vaalilain, mutta emme saaneet äänioikeutta eikä näin ollen äänioikeuslakiakaan.
Äänestämme toki presidenttivaaleissa ja eduskuntavaaleissa sekä ”neuvoa antavissa kansanäänestyksissä”, mutta äänestäjä ei kanna henkilökohtaista vastuuta äänestystuloksen seurauksista, vaan vastuun kantavat valitut henkilöt. Saksaksi Wahlrecht ja Stimmrecht ovat kaksi eri kansalaisperusoikeutta (englanniksi right to elect representatives ja right to vote on issues).
Sveitsissä 18 vuotta täyttänyt henkilö on poliittisesti vastuunkantaja äänestämään seurauksista. Suomessa käytetään usein väärin vaalioikeutta ja äänioikeutta synonyymeinä, mikä valitettavan usein johtaa käsitykseen, että meillä on yleinen ja yhtäläinen vaali- ja äänioikeus. Äänioikeus on kuitenkin vain kansanedustajilla.
Tilanne perustuslain soveltamisessa on vienyt varsin hankalaan tilanteeseen. Perustuslaki itsestään estää sen 121 § käytön, koska kansalaisillamme ei ole äänioikeutta.
Pykälä säätää kunnan asukkaille oikeuden itsehallintoon, mutta itsehallinto ei ole mahdollista äänioikeuden puutteesta.
Kuntalaiset joutuvat vastoin tarkoitusta kunnanvaltuutettujen holhoamiksi.
Arkipäivän valtiosääntökeskustelussa kuulee sanottavan, että meillä on ”neuvoa antava äänioikeus” mutta ei ”sitovaa äänioikeutta”. Tämä erottelu lienee kuitenkin tieteellisesti todenperäisyyttä vailla.
Tilanteen korjaamiseksi lienee tuskin muuta mahdollisuutta kuin täydentää perustuslaki yleisellä ja yhtäläisellä kansalaisten äänioikeudella. Äänioikeuden käyttämisestä säädettäisiin lailla.
Kuntauudistus tapahtuisi tämän jälkeen perustuslain 2 § kuntalaisten itsehallinnon puitteissa. Suomen poliittinen järjestelmä korjaantuisi samalla vastaamaan demokratian määritelmän.
Torsten Almquist
vapaa toimittaja/tutkija
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
