Kuntauudistus tarvitaan
Pääkirjoitukset ja nykyisin suositut kolumnit sekä blogit ovat täynnä Kataisen sekstetti-hallituksen pilkkaa kuntauudistuksesta. Jos vain niihin tukeutuisi, saisi kuvan, että tyhmä, typerä hallitus kiusaa Suomen kuntia.
Hallitus on jätetty yksin. Kuntauudistuksesta on tehty mediassa irvokasta viihdettä.
Kukaan ei uskalla tai ei älyä pohtia syitä, miksi Kataisen hallitus käy tätä toivottomalta näyttävää kamppailua.
Ykkössyy, joka ei väisty mihinkään, on rahojen loppuminen. Valtion ja kuntien rahat eivät riitä nykyisen tehottoman ”hyvinvointiyhteiskunnan” pyörittämiseen. Tämän ovat todellisuudessa tienneet jo 10 vuotta kuntien taloudesta vastaavat virkamiehet ja luottamushenkilöt.
Toisena tärkeänä syynä ovat suuret erot kuntien välillä palveluiden valikoimissa ja laadussa. Ihmiset tottuvat oman kunnan palvelutasoon, kun heillä ei ole vertailukohdetta. Toiset kunnat investoivat palveluihinsa jatkuvasti, toiset eivät ole satsanneet niihin vuosikymmeniin.
Mikä kurjinta, kuntien palvelutaso- ja laatueroja ei kukaan valvo. Meillä on kyllä valtion tutkimuslaitoksia hyvinvointialalla, mutta ne eivät tee palvelutasovertailuja. Valvonnan puuttuminen suojaa kuntia, jotka laiminlyövät tehtäviänsä räikeästi.
Kuntien nykyisin tarjoamien palveluiden parantaminen on todella tärkeä tavoite. Esimerkiksi paljon esillä ollut vanhusväestön määrän suhteellinen kasvu ei juuri näy kuntien investointiohjelmissa.
Nyt pilkataan kuntauudistusta, jota yritetään viedä eteenpäin vapaaehtoisuuden pohjalta. Suomen päälle jämähtänyt taantuma pudottaa verotuloja, joilla palvelut pitäisi rahoittaa. Uskon, että seuraava hallitus, riippumatta mitä puolueita siihen kuuluu, joutuu saneeraamaan kuntakenttä lisää pakkokeinoin.
Kolmantena uudistusperusteena on kuntalaisten ja kuntien nykyinen heikko vaikutusmahdollisuus sairaanhoitopiirien toimintaan. Tätä tavoitetta löivät korville todella voimakkaasti sote-selvittäjät.
Onneksi hallitus puuttui kehysriihessä heti tähän. Sote-selvittäjät olisivat vieneet nyt kunnissa tapahtuvan terveyskeskustoiminnan ja sosiaalitoimenkin päättämisvallan maakuntakeskuksiin.
Erikoissairaanhoito siirtyisi sairaanhoitopiireiltä yhdelle isäntäkunnalle. Siinäkin teoreettinen vaikutuskanava katkaistaisiin maakunnan kuntiin, jotka kuitenkin ovat laskujen maksajia.
Luonnolliset työssäkäynti- ja asiointi seudut ovat hyvä rakenne uusille peruskunnille.
Näille peruskunnille (noin 20 000) keskitettäisiin mahdollisimman paljon palveluiden järjestämis- ja tuottamisvastuuta. Lähipalvelut paranisivat ja pysyisivät lähellä. Erikoissairaanhoidon tuottaminen tulisi toteuttaa nykyisissä keskussairaaloissa. Niiden kesken tulisi tapahtua työnjako, etteivät ne kaikki yli-investoisi kaikkeen, niin kuin nyt tapahtuu.
Jukka Tuori
Huittinen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
