”Tutkimuksesta ei ole tukiuudistuksen pohjaksi”
MTK:n ympäristöjohtajan Liisa Pietolan mielestä Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ekonomistin Marita Laukkasen ja Queenslandin yliopiston tutkijan Céline Naugesin tutkimusta ei voida käyttää perusteena ympäristötuen perustuen poistamiseen.
Tutkimuksesta ei ole myöskään pohjaksi seuraavan ohjelmakauden suunnitteluun. Siinä ympäristökorvausjärjestelmää tarkastellaan vain vesiensuojelun näkökulmasta.
”Ei järjestelmää rakenneta vain vesiensuojelua varten. Se perustuu kolmeen pilariin, joita ovat vesiensuojelun lisäksi luonnon monimuotoisuus ja ilmasto. Lisäksi ympäristökorvaus on myös valtakunnallinen järjestelmä eikä sitä voida kohdistaa vain esimerkiksi lounaiseen Suomeen eroosioherkille alueille.”
Ympäristötuen seuraavaa ohjelmakautta valmistellaan paraikaa. Valmistelussa joudutaan Pietolan mukaan hahmottamaan hyvin monimutkaisen palapelin kaikki osat. Jos perustuesta luovuttaisiin, koeteltaisiin jo viljelijöiden oikeusturvaa.
”Kaikilla viljelijöillä pitää olla pääsy ympäristökorvausjärjestelmän piiriin, sillä jokaisella tilalla on jotain kehitettävää. Kriteerien, joiden mukaan toimenpiteet valitaan ja korvausta maksetaan, pitää olla oikeudenmukaisia. Tämä on valtava haaste tutkijoille. ”
Pietola ihmettelee sitä, että Laukkanen korostaa voimakkaasti lannoituksen vähentämisen merkitystä vesiensuojelussa.
”Ei valumia pystytä estämään pelkällä lannoituksen vähentämisellä. Jos fosforilannoitusta vähennetään, kasvit eivät voi käyttää hyväkseen maassa olevaa typpeä ja sen huuhtoutuminen lisääntyy. Se on ihan minimilain mukainen tosiasia.”
Tilannetta ei voi korjata typpilannoituksen vähentämiselläkään.
Pieneliöt hajottavat joka tapauksessa maassa olevaa orgaanista typpeä liukoiseen muotoon, joka huuhtoutuu, kun kasvit eivät pysty sitä fosforin puutteessa hyödyntämään, Pietola muistuttaa.
Pietolan mielestä lannoituksen vähentämispuheiden sijaan pitäisi tunnustaa tosiasiat.
”Maataloudella on osuutensa vesistökuormituksessa, mutta erittäin suurena jarruna vesien tilan parantamisessa on pohjasedimenttien sisäinen kuormitus. Ilman niihin puuttumista vesistöjen tila ei kohene.”
Pietola lisäisi hoitokalastusta, ruovikoiden niittoa ja vesikasvien juurakoiden poistoa, koska niiden mukana ravinteita saataisiin pois vesistöistä.
Tärkeä konsti olisi myös luoda ruoholle toimivat markkinat.
”Jotta suojavyöhykkeillä päästäisiin vesiensuojelutavoitteisiin, niiden sato pitäisi korjata ja hyödyntää biokaasulaitoksissa.”
”Lisäksi olisi jo korkea aika ryhtyä puhumaan rehevöittävästä fosforista kokonaisfosforin sijaan. Liukoisessa muodossa olevaa fosforia maatalouden päästöistä on vain 10–20 prosenttia.”
JUHANI REKU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
