passipaikalla Tarkkuuden sankaritar

Viikon poliittinen sankari on eittämättä perussuomalaisten ryhmänjohtaja Pirkko Ruohonen-Lerner.

KHO olisi varmasti kumonnut Kreikka-takuiden salauspäätöksen muidenkin valitusten perusteella. Ruohonen-Lerner teki asiasta poliittisen, mitä se luonnollisesti pohjimmiltaan onkin. Keskustan ryhmänjohtajan Kimmo Tiilikaisen ihmettely Kreikka-takuun allekirjoitusteatterista oli oikea mutta auttamatta myöhässä.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) selitti KHO:n päätöksen hyväksi, vaikka hän on itse salauksesta vastuussa. Salauspäätös liittyy Urpilaisen valuvikojen kultaiseen ketjuun. Asiansa osaavaa ministeriä eivät virkamiehet pysty pompottelemaan. Virkamiehet sinänsä ovat meillä ihanan vastuuttomia tsaarinajan perua. Tämäkin salauksen keksinyt virkamies saa rauhassa jatkaa uusien laittomuuksien keksimistä.

Urpilaisen puolustukseksi todettakoon, että hänen vaihtoehtonsa valtiovarainministeriksi, keskustan silloinen puheenjohtaja Mari Kiviniemi oli monessa asiassa vielä pahemmin virkamiesten vietävissä. Molempien pohjalaisrouvien sydän kieltäytyy virheitään myöntämästä.

Ansioistaan huolimatta Pirkko Ruohonen-Lerner olisi luultavasti huono ministeri. Hän metsästää virheitä, kun taas ministerin pitää niitä ahkerasti tehdä.

Mauno Koivisto kirjoitti joskus kirjan Väärää politiikkaa. Siinä hän totesi omiin ministerikokemuksiinsa nojaten, että jokainen päätös on jonkun mielestä väärä.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini aikoo kruunata uransa tuomalla puolueensa seuraavien vaalien jälkeen ryminällä hallitukseen. Viime vaalien jytkyn jälkeen se oli mahdotonta, koska tuoreilla voimilla oli kovin vähän kokemusta. Vieläkään ryhmän enemmistöä ei osaa kuvitella ministeriaitioon vastaamaan asiakysymyksiin.

Mutta ryhmässä on myös niitä, jotka ovat vakavissaan ryhtyneet asioita opiskelemaan.

Omalaatuisesti sivistyneet helsinkiläiset kuten Osmo Soininvaara (vihr.) kertovat, että Suomen kuntarakenne on hevosliikenteen ajoilta. Sitten he nauravat katketakseen, koska hevonen on heidän mielestään niin hauska juttu. Vähän kuin sanoisi pylly.

Todellisuudessa kuntarakenne on vesiliikenteen ajoilta. Vanhat kirkot seisovat vesistöjen törmillä. Keskiajan jälkeen rantaviiva saattaa olla paennut jo aika kauas.

Sittemmin maalliset kunnat perustettiin seurakuntien pohjalle. Ajateltiin, että kun porukka on pystynyt elättämään papin, se pystyy elättämään myös kunnanlääkärin, terveyssisaren ja joukon kansakoulunopettajia.

Sittemmin eduskunta suuressa viisaudessaan lisäsi kuntien tehtäviä niin, ettei niistä yksikään kunta selviä. Petteri Orpon (kok.) ja Jouni Backmanin (sd.) työryhmän suuri missio on pelastaa keskuskaupungit konkurssilta. Maakuntien tehtävä on maksaa guggenheimit.

Kirkko säilytti pitkään suoran yhteyden seurakuntalaisiin. Vasta pari vuosikymmentä sitten kappalaisen vaali otettiin seurakuntalaisilta pois. Parhaillaan eduskunta käsittelee kirkkolain muutosta, jolla kirkkoherran vaalistakin voitaisiin luopua.

Eeva Maria Maijala (kesk.) suri vanhan demokraattisen perinteen katkeavan, koska etelän keskitetyissä suurseurakunnissa äänestysprosentit ovat niin surkeita.

Täytyy tunnustaa, etten itsekään ole uuden suurseurakuntani emäkirkolla koskaan käynyt. En tuntisi kirkkoherraa, vaikka tämä minihameessa kadulla vastaan tepsuttelisi.

Rovasti Kimmo Kivelä (ps.) totesi, että luottamushenkilöiden tekemällä valinnalla on puolensa. Kansa ei aina valitse kirkkoherraksi johtamis- ja hallintokyvyiltään parasta vaan mukavan miehen.

PEKKA ALAROTU

Avaa artikkelin PDF