Varuskunta odottaa uutta elämää
”Upseerikerho-kauppa oli ensimmäinen konkreettinen sopimus täällä. Taustalla tapahtuu paljon, mutta yritysten täytyy päästä ensin vanhoista tiloista irti”, johtaja Timo Kauppinen sanoo varuskunnan elokuvasalin ovella. Ville-Petteri Määttä Kuva: Viestilehtien arkistoKEURUU (MT)
”Avaimia meillä ei vielä ole”, johtaja Timo Kauppinen tuumaa kun rynkyttää Keuruun pioneerirykmentin varuskunnan elokuvasalin ovea. Ovi on lukossa, eikä varusmiehiäkään näy missään.
Syynä hiljaisuuteen on, että joukko-osasto on lakkautettu osana puolustusvoimien säästöohjelmaa. Mutta Kauppinen kulkee täällä luvan kanssa, sillä hänen yrityksensä Sarakallio Kiinteistöt osti koko varuskunnan keväällä.
Puolustusvoimat vetäytyy alueelta pikkuhiljaa ja Kauppisen tehtävänä on etsiä varuskunnan rakennuksille ostajia tai vuokralaisia.
Työtä riittää, sillä alueella on 38 rakennusta. Lämmintä tilaa on vähän yli 30 000 neliötä ja kaikkiaan tilaa on 40 000 neliötä.
”Heti pitäisi alkaa vuokratuloja tulla, kun varuskunta luovutetaan meille vuodenvaihteessa. Puolustusvoimat on ollut reilu kumppani. Meille on annettu tietoa ja olemme päässeet käymään täällä”, Kauppinen sanoo.
Valtion myymien varuskuntien myyntihinta on ollut edullinen, myöntää varuskuntia kauppaavan valtion Senaatti-kiinteistöjen toimialajohtaja Heikki Laitakari.
”Jonkinlainen hyväksyttävissä oleva hinta niistä täytyy saada. Mutta me myymme kustannuksia pois. Varuskuntien omistaminen maksaa aivan älyttömästi”, Laitakari sanoo.
Keuruun rakennukset ja 38 hehtaaria varuskuntaa maksoivat noin miljoona euroa. Se on noin 26 000 euroa rakennukselta. Ja kauppa sisältää sentään kokonaisen asevarikon, täysimittaisen kuorma-autokorjaamon, suurkeittiön, varuskuntasairaalan, urheiluhallin, upseerikerhon ja rantasaunan.
Neliöhinnaksi jää 25 euroa.
Vastapainoksi yrittäjän harteille jäävät huimat lämmitys ja huoltokustannukset. Pelkästään lämmittäminen maksaa noin puoli miljoonaa euroa vuodessa.
”Täällä täytyy huoltomies ja jokunen tekniikan henkilö olla töissä. Vuokrien neliöhinta on viiden euron luokkaa. Kymppiä ne eivät ole, mutta eivät kakkostakaan”, Kauppinen kertoo.
Vilkkaimpina aikoina varuskunnassa oli tuhat varusmiestä ja 300 työpaikkaa. Siksi siellä on suurtalouskeittiö, josta käsin voidaan ruokkia 800 henkilöä päivässä.
Perunavarastoa ja muuta kylmätilaa on satoja neliöitä. Niihin Kauppinen etsii elintarvikeyritystä.
Kauppisen mielestä autohallit voivat mennä nopeasti. Niissä yrittäjä voi aloittaa ilman muutostöitä.
Varmaa on jo, että upseerikerhoon tulee hotelli ja ravintola. Toiminnan on tarkoitus alkaa jo pikkujoulujen aikaan.
Vaikeimpia myydä tai vuokrata lienevät kasarmit. Niitä riittää toistakymmentätuhatta neliötä.
Käyttökelpoisempia lienee myös 4 000 neliön urheilutalo.
”Urheilutalo on kunnostettu ja erittäin hyvä. Siellä on kaksi salibandykenttää”, Kauppinen mainostaa.
Varuskuntaan kuuluu monenlaisia varastoja ja huoltorakennuksia. Rannassa on pitkä rivi varastoja, joissa on röykkiöittäin polkupyöriä ja kymmeniä veneitä.
”Nämä eivät taida kuulua kauppaan”, Kauppinen tuumaa, kun luuraa varastoon.
Hän ei vielä tiedä mitä kaikkea heille tarkalleen jää.
”Sitä ruvetaan ihmettelemään sitten vuodenvaihteessa. Kolonnakaupalla on viety tavaraa pois täältä. Juttelin kymmeniä vuosia täällä töissä olleen miehen kanssa. Täällä on joitain ovia, joita hänkään ei ollut koskaan avannut.”
AIMO VAINIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
