vierasyliö Riistalintujen tarhauksessaeväät liiketoimintaan

Jo tuhansia vuosia sitten ihminen alkoi saalistaa riistaa saadakseen lihaa ruokavalioonsa ja turvatakseen jatkuvan ravinnonsaannin. Jo tuolloin metsästysretkiin liittyi jännitystä ja riemua saaliin saamisesta.

Nykyisin metsästyksen motiivi on muuttunut ravinnon hankinnasta elämyksiä tarjoavaksi harrastukseksi.

Nykyään maassamme on noin 300 000 metsästäjää. Väkilukuun nähden Suomessa on siis metsästäjiä enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa.

Samanaikaisesti kun metsästysharrastus on kasvanut, niin monet luonnonvaraiset riistalintukannat ovat eri osissa maata taantuneet. Muutos johtuu enemmän riistalintujen elinympäristöjen muutoksesta kuin metsästyksestä.

Tästä syystä riistalintujen tarhaus ja siihen liittyvä metsästysmatkailu tarjoavat paikallisesti tärkeän keinon luonnonkantojen metsästyspaineiden keventämiseksi.

Tarhaukseen perustuva metsästysturismi on nousemassa houkuttelevaksi vaihtoehdoksi varmistaa saaliin saaminen sekä ylläpitää ja edistää metsästyskulttuurin ja – perinteiden säilymistä maassamme.

Lisäksi tarhaus voi tarjota lisää toimeentuloa ja työtä joillekin maatiloille, joiden nykyiset tuotantoresurssit muutoin jäisivät vajaakäyttöisiksi.

Tässä esiteltävään tutkimukseen valittiin mukaan kaksi pientä tarhaa, yksi pienehkö ja yksi suuri tarha. Yhtä lukuun ottamatta tarhat olivat pitkään alalla toimineita.

Kyseiset tarhat olivat hyvin fasaanipainotteisia, koska vain yhdellä tarhalla oli fasaanin lisäksi myös peltopyitä. Kaksi tapauksista oli ns. fasaanisafaritarhoja, jotka tarjosivat metsästyspalveluita asiakkailleen. Yksi oli tuotantotarha, joka myy siitos- ja istutuslintuja sekä teuraslintuja.

Mukana oli myös iso fasaanitarha, jonka päätuote oli englantilaistyyppinen seuruejahti. Lisäksi se tuotti myyntiin munia, poikasia ja aikuisia lintuja emolinnuiksi.

Tutkimuksen tekijä vieraili näillä kaikilla tarhoilla. Keskeisiä tiedonkeruumenetelmiä olivat tarhaajien haastattelut sekä tutkijan tekemät havainnot. Samalla tutustuttiin perusteellisesti tarhoihin ja niiden kirjanpitoon. Näin varmennettiin mahdollisimman todenmukaisten tietojen saanti tulos- ja taselaskelmia varten ennalta laadittuun laskentapohjaan.

Taselaskelmien laatimista varten kaikilla tarhoilla arvioitiin tarhaustoimintaan liittyvät omaisuuserät, mikä osoittautui melko työlääksi, koska tutkitut tarhat olivat hyvin erilaisia.

Koska tutkimuksessa jouduttiin käyttämään osin arvionvaraista tietoa, niin liiketoiminnan kannattavuuden osoittamiseen ei voida käyttää perinteisiä tuloslaskelman kannattavuuskäsitteitä. Siksi eri tarhojen toiminnan tuloksellisuutta varten luotiin seuraavat taloudellisuuskategoriat: hyvä, tyydyttävä, välttävä, lievästi tappiollinen ja tappiollinen.

Tarhojen taloudellisuutta arvioitiin myös kokonaispääoman tuottoasteen (ROI) ja oman pääoman tuottoasteen (ROE) avulla, kun tarhaajan oman työn arvo oli otettu kustannuksena huomioon tuloslaskelmassa.

Tarhaajan riskinottoa kuvastaa oman pääoman tuottovaatimus, mikä kasvaa tuotannon riskisyyden myötä. Kolmella tarhalla oman pääoman tuottovaatimuksena käytettiin kuutta prosenttia. Isoimman tarhan toimintatapa oli hyvin erilainen, koska osa tarhauksesta tapahtui luonnossa, jolloin myös riski on merkittävästi suurempi. Tämä tarhaaja asettikin oman pääoman tuottovaatimukseksi 12 prosenttia.

Koska tarhat olivat velattomia, niin kunkin tarhan ROI ja ROE ovat silloin yhtä suuret. Tarhojen velattomuudesta johtuen ei ollut tarvetta tarkastella maksuvalmiutta.

Kokonaispääoman tuottoaste (ROI) vaihteli kolmella tarhalla vajaasta kuudesta prosentista lähes 10 prosenttiin. Suurimmalla tarhalla kyseinen tunnusluku oli muita tarhoja selkeästi korkeampi. Hyvän ROI:n raja-arvona pidetään yleensä noin 10 prosenttia toimialasta riippuen.

Siten riistalintujen tarhauksen taloudellisuus oli kolmella tarhalla hyvä ja yhdellä tyydyttävä.

Vaikka tapaustutkimuksen tulosten yleistettävyyden osalta tulee olla varovainen, voidaan tutkimuksen tulosten perusteella väittää, että riistalintujen tarhauksen taloudellisuus on hyvä tai vähintäänkin tyydyttävä.

Tutkimuksen tulokset kuvaavat lähes kahden vuoden takaista tilannetta. Sen jälkeen tuotantopanosten hinnat, mukaan lukien rehuviljojen hinnat, ovat nousseet merkittävästi.

Vaikka tilan oma rehuvilja on tarhoilla merkittävä kustannuserä, sen hinnannousu ei olennaisesti muuta riistalintujen tarhauksen taloudellisuudesta saatua kokonaiskuvaa.

Kehitysnäkymät tutkituilla tarhoilla olivat melko optimistiset. Tarhaajilla oli paljon kehittämissuunnitelmia oman tarhansa tulevaisuuden suhteen ja he kertoivat niistä avoimesti.

Näistä esimerkkeinä mainittakoon toiminnan laajentaminen, uusien maksullisten palvelujen kehittäminen asiakkaille sekä myynnin ja markkinoinnin tehostaminen.

Toisaalta on huomattava, että kaikilla tutkimuksessa mukana olleilla tarhaajilla oli hyvä ammatillinen osaaminen ja tarhaukseen soveltuvat kohtuuhintaiset tuotantoresurssit, jotka osaltaan selittävät liiketoiminnan tulosta.

RAIMO PELTOLA

agronomi, KTM

MATTI YLÄTALO

professori, taloustieteenlaitos, Helsingin yliopisto

Yliökirjoitus perustuu Raimo Peltolan maisterintutkielmaan ”Riistalintujen tarhauksen taloudellisuus ja kehitysnäkymät” vuodelta 2011.

Avaa artikkelin PDF