KANSAN SUUSTA Kissa kulkee omia polkujaan
Kissa putoaa aina jaloilleen, sanotaan. Sanontaa voi soveltaa vaikkapa ihmiseen, joka vararikon tai muun vastoinkäymisen jälkeen nousee yhä uudelleen.
Kissa on sananparsieläimenä varsin suosittu. Siinä missä koira on isäntänsä nöyrä palvelija, kissa on itseriittoinen oman polkunsa kulkija.
Jos väkeä on kuin Vilkkilässä kissoja, ihmisiä on paljon. Kansa tuntee myös Vinkkilän kissat, joita on erään version mukaan melkein neljätuhatta: Vinkkilässä viis veräjää, joka veräjällä viis ämmää, joka ämmällä viis pussia, joka pussissa viis kissaa, joka kissalla viis poikaa.
Suomesta löytyy lukuisia Vilkkilä-nimisiä taloja. Ilmeisesti sanonta Vinkkilän kissoista on peräisin Vammalan Vinkkilän kylästä.
Työtä vieroksuvasta ihmisestä sanottiin Pornaisissa, että söisihän kissakin kaloja, vaan ei kastaisi kynsiään. Sanonta ”kun kissa on poissa, hiiret hyppii pöydällä” sopii vaikkapa viikonloppuun, jonka teini-ikäiset viettävät kotona keskenään.
Suomessa tunnetun sanonnan mukaan kissa kiitoksella elää, mikä ei tietenkään ole totta. Euroopassa sanonta tunnetaankin muodossa: ei kissakaan kiitoksella elä.
Omankehun väitetään haisevan. Vanhempi sukupolvi muistaa sanonnan ”kukas kissan hännän nostaa, ellei kissa itse”. Entisten aikojen vaatimattomuuteen kuului, ettei kehunut itseään – edes silloin, kun siihen olisi ollut aihetta.
TOPI LINJAMA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
