Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Uutistausta: Keskustan on pidettävä maaseudun ihmiset tyytyväisinä

    Vaikka keskusta lähti Sotkamosta eteenpäin melko yhtenäisenä, puolue on samalla moninaisten haasteiden äärellä.
    Kaikki puolueet tarvitsevat kaupunkikannatusta menestyäkseen vaaleissa, mutta erityisesti keskustan on kyettävä pitämään myös maaseudun ihmiset tyytyväisenä.
    Kaikki puolueet tarvitsevat kaupunkikannatusta menestyäkseen vaaleissa, mutta erityisesti keskustan on kyettävä pitämään myös maaseudun ihmiset tyytyväisenä. Kuva: Markku Vuorikari

    Viime viikonloppuna Sotkamossa puoluekokoustaan pitänyt keskusta meni joiltain osin uusiksi, mutta perusrakenteet jäivät ennalleen.

    Puolueen kannatuksen selkärangan muodostava Pohjanmaa hävisi, kun kauhavalainen Antti Kurvinen putosi puoluejohdosta. Pohjois-Savo puolestaan sai maanvyörymävoiton, kun varapuheenjohtajaksi valittiin Hannakaisa Heikkinen Kiuruvedeltä ja uudeksi puoluesihteeriksi Riikka Pirkkalainen Iisalmesta.

    Etelä-Suomea edustaa puolue­johdossa jatkava Juha Rehula Hollolasta. Pohjoisen ääni on varapuheenjohtajavaalin äänikuningatar Katri Kulmuni Torniosta.

    Puoluejohto myös naisistui. Peräti kolme viidestä puoluejohdon jäsenestä on nyt naisia, mikä on enemmän kuin koskaan aiemmin.

    Keskustan johto ja Sipilä saivat Sotkamossa kenttäväeltä kritiikkiä aluepolitiikan unohtamisesta ja heikosta maatalouspolitiikasta.

    Sipilä itsekin myönsi, että maatalouden kannattavuuden turvaamisessa hallitus on epäonnistunut.

    Tästä huolimatta Sipilän asema puoluejohtajana on Sotkamon jälkeen vahva.

    Sipilä saa laajasti kiitosta maan talouden kääntämisestä. Keskustaväki haluaa saada soten valmiiksi ja luottaa asiassa puheenjohtajaansa.

    Vaikka keskusta lähti Sotkamosta eteenpäin melko yhtenäisenä, puolue on samalla moninaisten haasteiden äärellä.

    Puolue on voimakkaasti henkilöitynyt puheenjohtajaansa. Kansan silmissä Sipilä on kuitenkin keskimäärin vähemmän upea tyyppi kuin puoluekokousedustajien.

    Keskusta koetaan entistä etäisemmäksi ja ylimielisemmäksi. Mielikuvaa ruokkii hallituspolitiikan talouskeskeisyys. Monet ihmisryhmät ovat kärsineet hallituksen kipeistä leikkauksista.

    Keskusta on riippuvainen johtajastaan, jonka imago on kokenut vakavia kolhuja.

    Kaikki puolueet tarvitsevat kaupunkikannatusta menestyäkseen vaaleissa, mutta erityisesti keskustan on kyettävä pitämään myös maaseudun ihmiset tyytyväisenä.

    Viesti aluepolitiikan unohtamisesta on syytä ottaa vakavasti. Tehokkaalla aluepolitiikalla on jo kiire, mikäli sellaista aiotaan tällä hallituskaudella harjoittaa.

    Myös politiikan sosiaalista ulottuvuutta olisi syytä terävöittää käytännön teoissa, ei vain juhlapuheissa.

    Olivatpa vallassa ensi eduskuntavaalien jälkeen mitkä puolueet tahansa, Suomen on sosiaaliseen ja alueelliseen jakautumiseen kyettävä puuttumaan.

    Keskustan on vielä mahdollista punnertaa kelvolliseen eduskuntavaalitulokseen, mutta paljon töitä se vaatii.

    Jos keskusta ajautuu eduskuntavaalien jälkeen oppositioon, kokoomuksen olisi otettava vastuuta maatalouden toimintaedellytysten turvaamisesta. Alkutuotannon kannattavuuskriisi on jatkunut jo vuosia.

    Kokoomuksen maatalouskannoista on kuitenkin päässyt syntymään ristiriitainen vaikutelma.

    SDP:n ja vihreiden puheet kansallisten maataloustukien ja lomituksen leikkaamisesta ovat hyytävää kuunneltavaa.