vierasyliö Osuustoiminnan erityispiirteethuomioitava hallitusohjelmassa
Suomessa valmistaudutaan parhaillaan huhtikuun eduskuntavaaleihin. Myös suomalainen osuustoiminta on julkistanut omat tavoitteensa seuraavaa hallitusohjelmaa 2015–2019 varten.
Tavoitteiden takana on Suomen osuustoiminta kattavasti. Allekirjoittajina ovat Pellervo-Seura, Osuustoiminnan neuvottelukunta, Osuustoiminnan Kehittäjät – Coop Finland ja Suomen Vesihuolto-osuuskunnat SVOSK. Seuraavassa vapaasti tiivistettyä analyysiä ohjelmasta ja sen taustoista.
Kaikista maista osuustoiminnan merkitys on suurin Suomessa. Osuustoimintaprofessori Iiro Jussilan mukaan lähes neljännes Suomen bruttokansantuotteesta on osuustoiminnan luomaa.
Suomessa toimii jo lähes 5 000 jäsenomisteista yritystä. Ne jaetaan kolmeen päälohkoon: tuottaja-, kuluttaja- ja palveluosuustoimintaan. Pienosuuskuntia ei ole luokiteltu – niiden joukossa on kaikkia näitä ja eniten palveluosuuskuntia.
Osuustoiminnalla on yhteensä yli seitsemän miljoonaa jäsentä eli omistajaa. Maaseudulla jäsenyyksiä on tiheimmin. Viljelijät ovat yleensä 4–5 osuustoimintayrityksen omistajia.
Ohjelma painottaa, miten ”yksi yritysmalli ei riitä”. Koko talouselämä ei ole yhdestä muotista. Kaikkia ei saisi byrokraattikaan pakottaa toimimaan täsmälleen samalla logiikalla.
Yritysmallien monimuotoisuus lisää kansantalouden suorituskykyä. Se laajentaa yrittäjyyttä ja luo talouteen diversiteettiä, elinvoimaista monimuotoisuutta.
Suomessa tarvitaan kaikkia kilpailevia yritysmuotoja. Osuustoiminta lisää sosiaalista ja alueellista tasapainoa sekä kansalaisten osallisuutta ja hyvinvointia.
Viime aikoina keskustelua on herättänyt valtioneuvoston kanslian julkistama raportti 5/14 ”Omistus, omistajaohjaus ja määräysvalta suurissa suomalaisyrityksissä”. Raportissa halutaan parantaa Suomen ilmapiiriä sijoittajien silmissä.
Huonolle ”investointi-ilmapiirille” nimetään syntipukeiksi osuustoimintayritykset ja valtionyritykset, joilla on liian iso rooli. Siksi pitäisi ”harkita osuustoiminnallisten yritysten tukemista siirtymisessä asteittain osakeyhtiöpohjalle”, jotta Suomi pääsisi lähemmäs angloamerikkalaista talousmallia.
Esimerkiksi Iiro Jussila on pitänyt raporttia vaarallisena ja kapea-alaisena: Jos esimerkiksi sosiaalisen pääoman korostuva merkitys arvonluonnissa ja organisoinnissa huomioitaisiin, niin raportin johtopäätökset saattaisivat olla hyvin erilaisia.
Raporttia tuskin olisi julkistettu, ellei pääministeri Alexander Stubb (kok.) olisi asiaa puoltanut. Kriitikoiden mielestä se edustaa vain jatkoa valtion maksamille turhille raporteille.
Jos suomalaista yritystoimintaa halutaan aidosti edistää ja monipuolistaa, päätösten lisäksi myös ylimpien valtiollisten toimijoiden asenteilla ja lausumilla on tärkeä ohjaava merkitys.
Muutamilla suurilla ot-yrityksillä on ollut ongelmia kilpailuviranomaisten kanssa. Lakia aikoinaan valmisteltaessa siihen jopa väitettiin jääneen osuustoiminnan kokoinen aukko.
Ot-yritysten tulisi voida toimia osuustoimintamallin mukaisesti. Sitä ei saisi estää kilpailupolitiikalla.
Kansalliselta pohjalta toimivien yritysten kansainvälistymistä ja kilpailukyvyn vahvistamista ei tulisi haitata kilpailuoikeudellisilla tulkinnoilla. Vapaaehtoiseen yhteenliittymiseen pohjaava jäsenomisteinen yritysmalli tulee tunnistaa ja huomioida kilpailulainsäädännössä.
Myös useat verotusratkaisut ovat jääneet hiertämään osuustoiminnan edustajia. Ot-yritysten ja niiden omistajien asema ei saisi olla verotuksessa heikompi kuin muiden. Pääomavaltaisilla aloilla toimivien ot-yritysten mahdollisuudet pääomanmuodostukseen tulisi turvata yhtäläisesti.
Osuuskuntien liittymismaksujen tulisi olla sekä arvonlisä- että tuloverosta vapaa. Liittymismaksujen tulisi olla verottomia riippumatta siitä ovatko ne palauttamiskelpoisia tai ei.
Osuustoimintamallin tulisi olla pysyvästi mukana koulujen yrittäjyyskasvatuksessa ja -opetuksessa. Sen tulisi olla myös osa yliopistojen tutkimusta ja opetusta. Osuustoiminnassa yhdistyy sekä yrittäjyys että aktiivisen kansalaisen ihanne. Molemmat ovat tulevaisuuden avaintekijöitä.
Osuustoimintamallin tulisi yhä vankemmin olla osa yritysneuvojien ammattitaitoa. Osuuskunta sopii arvopohjansa ansiosta erinomaisesti myös sosiaali- ja terveysalalle. Henkilöstöomisteisten osuuskuntien jäsenten monimuotoinen asema tulisi huomioida työelämän lainsäädännössä.
Esimerkiksi vesiosuuskunnissa asukkaat pystyvät omalla aktiivisuudellaan vaikuttamaan alueensa palveluiden kehittämiseen.
Omatoimisuutta ja aktiivisuutta tulisi kannustaa ja pyrkiä yhteistyöhön, jossa osuuskunnat toimivat kuntapalveluiden jatkeena ja tukena. Oma vastuunottaminen ei saisi realisoitua korkeampana kustannustasona verrattuna kunnallisiin palveluihin. Vesilaitosten välisen hinnoittelun tulisi mahdollistaa samantasoinen hinta loppukäyttäjille.
Tunnetuin kiista on Kouvolasta. Sen alueella toimii monia vesiosuuskuntia, jotka ovat pitkään taistelleet siitä, että saisivat ostetuksi kaupungin vesilaitokselta vettä samaan hintaan kuin muutkin vedenkäyttäjät.
Kehitysyhteistyössä osuuskuntien katsotaan tarjoavan valtavia mahdollisuuksia. Etenkin tuottajaosuuskunnat ovat osoittautuneet kehityksen moottoreiksi kehitysmaiden maaseudulla.
MAUNO-MARKUS KARJALAINEN
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka aiemmin työskenteli osuustoiminnan yhden kvartaalin (25 vuotta) toimituspäällikkönä Pellervo-Seurassa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
