Tähti ja muukalaiset

SANA SUNNUNTAIKSI

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:

- Sinä, Juudan Betlehem,

et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista,

sillä sinusta lähtee hallitsija,

joka on kaitseva kansaani Israelia.”

Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.

Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.

Matt. 2: 1–12

Loppiainen on joulunajan juhlistamme vanhin. Sitä vietettiin jo toista sataa vuotta ennen nykyistä jouluamme Jeesuksen syntymän juhlana. Toinen loppiaisen vanha aihe on Jeesuksen kasteen muistojuhla. Varhaisella keskiajalla loppiaisen vanhat aiheet siirrettiin loppiaisen jälkeisiin sunnuntaihin ja vanhan juhlapäivän aiheiksi vakiintuivat Jeesuksen syntymätähden ilmestyminen (epifania) ja itämaan tietäjien vierailu seimellä.

Oman kirkkomme ensimmäisessä kirkkojärjestyksessä 1500-luvulta loppiainen oli ”Meidän Herramme kasteen päivä, jota sanotaan kolmen pyhän kuninkaan päiväksi”. Ruotsin valtakunnanvaakunan – Tre kronor – juuret löytyvät siis loppiaisesta ja kolmen itämaan kuninkaan kruunuista.

Niin kuin loppiaisen vanhasta evankeliumista voimme havaita, evankelista Matteus ei tiedä itämaan vierailijoiden lukumäärää, ja hänen sanavalintansa mukaan henkilöt ovat ”magoi” eli maagikkoja – tähdistä ennustavia astrologeja. Legendan mukaan he olisivat olleet kuninkaita, joista yksi olisi ollut tummaihoinen.

Itse olen oikein kehno uskomaan tähdistä ennustamiseen, vaikka olenkin syntynyt tähtipoikana juuri loppiaisyönä. En jaksa uskoa, että kaukaiset galaksit voisivat vaikuttaa vastasyntyneen kohtaloihin fysiikan lakien suomia vaikutuksia enempää.

Sen sijaan uskon, että Betlehemin seimeen syntyi lapsi, jonka ilmestyminen ihmiskunnan keskuuteen vaikutti jopa tähtienkin kohtaloihin ja elämään. Itämaan tietäjätkin tuntuivat uskovan samoin tullessaan uuden tähden opastamina seimelle.

Tämän joulunajan olen ihaillut tähtitaivasta talomme yllä. Ursa Major, Iso karhu, ja erityisesti sen päätähti Alfa eli arabialaiselta nimeltään Dubhe on saanut osakseen lumoutunet katseeni. Dubhe on Otavan tähtikuvion kulmatähti, jonka avulla Pohjantähti on helppo löytää. Meille keuruulaisille Otava on muutenkin tärkeä, painetaanhan kustannusosakeyhtiö Otavan kirjat täällä.

Tämän joulun valo lähti tuosta kaukaisesta Alfasta tulemaan jo vuonna 1887, kolme ja puoli vuotta ennen kauan sitten edesmenneen Oskari-pappani syntymää. Huimaa... Dubhen kirkkaus vastaa 300 meidän aurinkoamme ja sitä kiertää yksi pienempi tähti.

Loppiaisen sanomassa tähteäkin tärkeämpää on sanoma muukalaisten vierailusta vastasyntyneen Vapahtajamme luona. Liian usein tuntuu siltä, että me ihmiset olemme rakentaneet välillemme sellaisia muureja, että tähdetkin tuntuvat läheisemmiltä ja lämpimämmiltä kuin me lähimmäiset toisillemme. Muukalaisviha ei ole poistunut keskeltämme minnekään, eikä vihapuhe.

Olemme taitavia sammuttamaan toistemme sydänten liekkejä ja muodostamaan erottelevaa avaruutta ympärillemme.

Loppiainen on erityisesti kristillisen lähetystyön juhlapäivä, joka julistaa meille elintärkeää suvaitsevaisuuden, sydämen ymmärryksen ja toisen huomioon ottamisen sanomaa. Näin käyköön myös omana aikanamme, uutena armon vuonna AD 2012!

Avaa artikkelin PDF