Kansanedustaja Markus Mustajärvi (vas.) kuvattuna Kemijoen yli menevällä sillalla Pelkosenniemessä. Kuva: Jouni Porsanger
Vasemmistoliitto on suomalaisen puoluekentän selviytyjä ja ikuinen anarkisti
Puolue täytti tänä vuonna 30 vuotta. Puoluevaikuttajat näkevät vasemmistoliiton keskeiseksi tehtäväksi ympäristöystävällisen politiikan toteuttamisen sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.
Vasemmistoliiton puoluevaltuuston jäsen Tatu Ahponen ja kansanedustaja Anna Kontula asuvat Tampereella. Suuren työväenkaupungin historia on niin leimallisesti sosialistinen, että siitä on puhuttu monissa yhteyksissä punaisena Tampereena. Kuva: Rami MarjamäkiVasemmistoliitto perustettiin vuonna 1990 SDP:stä poliittisella kartalla vasemmalle sijoittuneen SKDL:n raunioille.
Vasemmistoliiton kolmannen kauden kansanedustaja Anna Kontula Tampereelta muistelee vasemmistoliiton synnyn tapahtuneen keskellä suurta kriisiä.
”Kriisissä ei ollut pelkästään SKDL, vaan koko maailma siihen aikaan. Puhutaan valtavasta poliittisesta myllerryksestä, jossa tukevat rakenteet ympärillä sortuivat. Se näkyi pitkään kasvukipuina myös vasemmistoliiton piirissä”, Kontula kuvailee.
1980-luvun lopulla Neuvostoliitto ja sosialistinen itäblokki romahtivat.
1990-luvun alussa Francis Fukuyama kirjoitti historian lopusta, jonka takeena olisi demokratian ja markkinatalouden päättymätön voittokulku.
Sosialistiset rakenteet murentuivat maailmalla ja samaan aikaan SKDL oli sisäisesti pahasti sekaisin.
Viidennen kauden kansanedustaja Markus Mustajärvi (vas.) Itä-Lapista Savukoskelta muistelee, että puolueen perustamisen hetkellä tunnelma oli toisaalta myös toiveikas.
”Sitä ajatteli, että nyt on mahdollisuus ottaa vanhoista rasitteista irtiotto kadottamatta kuitenkaan sitä reilusti vasemmistolaista ideologiaa. Ja pian ylitse löivät 1990-luvun laman laineet, joka antoi kyllä uutta kaikupohjaa vasemmistolaiselle kapitalismikritiikille.”
Vasemmistoliiton puoluevaltuuston jäsen, tamperelainen kielenkääntäjä Tatu Ahponen kuvaa vasemmistoliiton 30-vuotista taivalta selviytymisen tarinaksi.
”Vasemmistoliiton sanottiin olevan auringonlaskun puolue, joka tulee historiansa ja kannattajarakenteensa vuoksi katoamaan puoluekartalta. Puolue on sen sijaan kyennyt uudistumaan ja hankkimaan uusia kannattajia. Vasemmistoliitto on edelleen normaali osa Suomen poliittista järjestelmää ja vaikuttaa esimerkiksi hallituksessa tällä hetkellä.”
Ahposen mielestä vasemmistoliitto on onnistunut pääsemään hyvin eroon painotaakasta, jota sille on tuonut SKDL:n sisällä toimineen Suomen kommunistisen puolueen menneisyys.
”SKDL:n sisällä oli voimia, jotka tukivat epädemokraattista valtiota ja järjestelmää. Vasemmistoliitossa sosialistisen liikkeen periaatteista on säilytetty hyvät asiat. On uudistettu ohjelmia ja jätetty pois ne osat, jotka liittyvät diktatuuriin ja vaihtoehdottomuuteen.”
Anna Kontulan mukaan nykyinen vasemmistoliitto on puolueena sangen eheä ja yhtenäinen.
”Siinä, missä alkuvuodet olivat vaikeita ja repiviäkin, on nykytila verraten vakaa poliittiseksi puolueeksi. Vasemmistoliitollehan on tyypillistä, että sen kannattajat ovat eri mieltä kuin enemmistö monista asioista, mutta keskenään samaa mieltä”, Kontula kiteyttää.
Lapin mies Mustajärvi suhtautuu puolueen nykytilaan tamperelaisia aatetovereitaan selkeästi kriittisemmin.
Erityisen paljon häntä hiertää puolueen aiempaa myönteisemmäksi muuttunut suhtautuminen Euroopan unioniin.
Mustajärvi myös harmittelee periferioiden äänen vaimentumista puolueessa.
SKDL oli aikanaan pohjoisen Suomen mahtipuolue, joka taisteli esimerkiksi Lapin vaalipiirissä jopa suurimman puolueen paikasta maalaisliitto-keskustan kanssa.
”Lapissahan vuosikymmeniä ainoa muutos vaalipiirin paikoissa oli siinä, että yksi paikka siirtyi SKDL:n ja maalaisliiton välillä. Vielä vasemmistoliiton alkuaikoina puolueen kannatus pohjoisessa oli 2,5 kertaa valtakunnallista tasoa korkeampi”, Mustajärvi muistelee.
Puolueen vahvimmat kannatusalueet löytyvät edelleen Pohjois-Suomesta. Lapin vaalipiriin kunnista Itä-Lappi, Kemi ja Kolari punertavat. Vasemmistoliitolla on paljon kannattajia myös Kainuussa sekä joissakin Pohjois-Pohjanmaan kunnissa.
Puolueen nuorempi kannattajakunta koostuu pääasiallisesti Etelä-Suomen yliopistokaupunkien asukkaista, ennen kaikkea koulutetuista nuorista aikuisista.
Ahponen katsoo, että laajan maan eri osiin jakautunut kannatus on suuri vahvuus.
”Meillä on paljon aidosti erilaisia kannattajia Suomen eri osissa. Se tarjoaa mahdollisuuden erilaisten näkemysten yhteensovittamiseen yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.”
Vaikka vasemmistoliitto on vahva pohjoisen puolue, ei Anna Kontula miellä aluepolitiikkaa itsessään keskeiseksi teemaksi.
”Se ei ole mikään selkeä jakolinja meillä puolueen sisällä. Keskeisimmät vasemmistolaisia kiinnostavat kysymykset eivät ole aluepoliittisia.”
Entä mikä on vasemmistoliiton rooli ja tehtävä suomalaisessa yhteiskunnassa?
”Edustamme tavallaan vasemmiston aatteellisinta haaraa, joka kuitenkin toimii parlamentaarisen järjestelmän puitteissa. Meille on luontevaa tehdä ympäristöystävällistä vihreää politiikkaa, jossa huomioidaan sosiaalinen ulottuvuus, työväen asia, pienituloisten ja köyhien ihmisten asia – sekä myös erilaisten alueiden ominaispiirteet”, Tatu Ahponen summaa.
Ahponen on mukana puolueen uutta periaateohjelmaa tekevässä työryhmässä.
”Pohjoismaisen hyvinvointivaltion puolustaminen ja kehittäminen muuttuvassa maailmassa on keskeinen asia. Viime aikoina vasemmistoliiton sisällä on keskusteltu hyvin paljon siitä, miten työelämä muuttuu teknologisen kehityksen ja digitalisaation myötä. Puolueessa on vahva yhteisymmärrys perustulosta järkevänä ratkaisuna muuttuvan työelämän tarpeisiin.”
Markus Mustajärvi näkee, että vasemmistoliitolla on selkeä tehtävä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden esillä pitämisessä.
”Esimerkiksi epäoikeudenmukaisen aktiivimallin kumoamisessa ja perusturvakysymyksissä vasemmistoliitto on saanut ihan aitoja onnistumisia. Meidän tehtävämme on pitää vihreitä hereillä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden asioissa, ja toisaalta muistuttaa demareita siitä, mitä on työväenliike ja oikeudenmukaisuus.”
Anna Kontulan mukaan vasemmistoliitto puolustaa Suomen puolueista vahvimmin ja johdonmukaisimmin pienituloisia.
”Rohkenen kyllä väittää, että minkään muun puolueen eduskuntaryhmässä eivät köyhien ja pienituloisten asiat nouse yhtä usein esille kuin meillä. Tämä on ollut historiallisesti aina kantava teema vasemmistolla.”
Ympäristökysymykset ovat nousseet toiseksi vahvaksi poliittiseksi kärjeksi.
”Ekologinen näkökulma on meillä vähän erilainen painotukseltaan kuin vihreillä, mutta yhtä vahva.”
Kontula korostaa, että vasemmistoliitolle on aina ollut ominaista asioiden haastaminen ja kyseenalaistaminen.
”Jos meitä vertaa vaikka demareihin, niin sehän on aika konservatiivinen, reformistinen ja helposti ennakoitavissa valtavirta-ajattelun näkökulmasta. Vasemmistoliitto on perheen anarkisti, joka tuo poliittiselle agendalle ensimmäisenä uusia ajatuksia, kantaen pioneerin iloa ja toisaalta taakkaa”, Kontula maalailee.
Vasemmistoliiton puolueaktiiveja kuunnellessa piirtyy kuva omintakeisesta ja omapäisestäkin puolueesta, joka on viime vuosikymmenet puskenut aikakauden trendejä vastavirtaan.
Samanaikaisesti puolue on kyennyt vakiinnuttamaan noin kahdeksan prosentin kannatuksen ja osallistunut hallitusyhteistyöhön useissa hallituksissa.
Vasemmistoliitto osallistui Paavo Lipposen (sd.) ensimmäiseen (1995–1999) sekä toiseen (1999–2003) hallitukseen.
Puolue osallistui myös Jyrki Kataisen (kok.) hallitukseen 2011, mutta lähti kesken kauden hallituksesta 2014.
Silloinen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki perusteli ratkaisua sillä, että hallitus heikentää pienituloisimpien asemaa samalla, kun korottaa veroja vähemmän kuin tekee leikkauksia.
Juha Sipilän (kesk.) porvarihallituksen kaudella vasemmistoliitto oli jälleen oppositiossa palatakseen hallitusvastuuseen ensin pääministeri Antti Rinteen (sd.) ja nykyisen pääministeri Sanna Marinin (sd.) kansanrintamahallitukseen.
Vasemmistoliitto nojaa poliittisissa ohjelmissaan sosialismiin, mutta käytännön tulkinnat sosialismista vaihtelevat.
”Olen enemmän kommunisti kuin sosialisti. Kapitalismi ja sosialismi ankkuroituvat liiaksi kansallisvaltioihin. Kansallisvaltiot olivat teolliseen tuotantoon kytkeytyvä poliittinen liitännäinen ja uskonkin, että historiankirjoista tullaan vielä lukemaan kansallisvaltioiden kultakaudesta”, Kontula vastaa.
Kontula täsmentää, ettei pidä realistisena kokonaan kommunistiseen yhteiskuntaan siirtymistä lähitulevaisuudessa.
”Tarvitsemme kuitenkin enemmän kommunismia nykyisiin yhteiskuntiin. Globaalin talousjärjestelmän rinnalle voisi pystyttää paikallisia, hajautettuja järjestelmiä, jotka kestäisivät paremmin jos globaalitalous romahtaa.”
Ahponen puolestaan irtisanoutuu voimakkaasti kommunismista.
”Ei tietenkään pidä kieltää yksityisomistusta tai yrityksiä. Ei aitoja kommunisteja Suomessa ole enää kuin kourallinen. Näen, että vasemmistoliitto haluaa sosialismia siinä mielessä, että rajoitetaan kapitalismin valtaa.”
Mustajärvi kaipaa valtion vahvempaa otetta elinkeinoelämässä.
”En ole minkään sortin kommunisti, vaikka sellaiseksi minua onkin nimitelty. Sosialisti sen sijaan olen aina ollut. Olen sitä mieltä, että valtionyhtiöiden palauttaminen suomalaiseen yhteiskuntaan laajemmassa mittakaavassa olisi järkevää. On kestämätöntä, että monikansalliset suuryritykset louhivat rikkaudet Pohjois-Suomen maaperästä.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
