Nuoret perivät luontotaitoja vanhemmilta sukupolvilta
LAHTI (MT)
Vanhemmilla ja isovanhemmilla on tärkeä rooli luontotiedon ja -taidon siirtämisessä seuraaville sukupolville. Kokemukset kesämökeillä ovat monille perusta luontosuhteen syntymiselle.
Näin selviää Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian tutkijan Riikka Puhakan tuoreesta tutkimuksesta.
”Niistä nuorista, jotka kokivat luonnon hyvin tärkeäksi, suurin osa oli oppinut luontotietoja ja -taitoja vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan”, Puhakka kertoo.
Puhakka selvitti vuosina 1992–1998 syntyneiden käsityksiä luonnosta. Hän kertoi tuloksistaan torstaina Helsingin yliopiston kansainvälisen soveltavan estetiikan instituutin seminaarissa Lahdessa.
Useimmille nuorille luonto on tärkeää. Joukosta paistaa kuitenkin lähinnä pojista ja miehistä koostuva joukko, joille se ei merkitse juuri mitään.
Esimerkiksi kaiken vapaa-aikansa tietokoneen ääressä viettävä ei välttämättä kaipaa ulos.
Osalle luonto on tärkeä taustaympäristönä. Rullalautailun harrastaja saattaa arvostaa sitä, että rampin ympärillä vihertää.
Nuorten luontokäsitys on monipuolinen. Yleisimmin luonto-sanasta tulee mieleen metsä. Muutamat pitävät maatilojakin luontona.
Kaupunkipuistot sen sijaan eivät monen mielestä ole ”oikeaa” luontoa, vaan keinotekoista ihmisen tuotetta.
Puhakan mukaan oli yllättävää, ettei rantoja ja vesistöjä mainittu luonnon määritelmänä kovin usein, vaikka toisessa kysymyksessä nuoret vastasivat viettävänsä näissä ympäristöissä paljon aikaa.
Moni mieltää luonnon kaupungista erilliseksi alueeksi, joka on merkitty luonnoksi – esimerkkinä käy kansallispuisto.
Luonnon virkistyskäyttö on sidoksissa ikään ja elämänvaiheeseen. Nuorille kaveripiiri on tärkeä, ja metsään meno voi olla pakkopullaa. Moni saattaa silti aloittaa sienestyksen ja marjastuksen myöhemmällä iällä.
Tutkimuksen aineistona oli 185 päijäthämäläisen koululaisen vastaukset. Joukossa oli eniten lahtelaisia, mutta myös maaseudulla asuvia.
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
