Avoimuus pettää lakivalmistelussa
Suomeen valmistellaan parhaillaan uutta ilmastolakia. Virkamiesvalmistelussa olevasta laista tulee niin sanottu puitelaki. Sen tehtävä on jatkossa ohjata kaikkea sellaista lainsäädäntötyötä, jolla on vaikutusta ilmastoasioihin.
Ilmastolakia valmistellaan ympäristöministeriön ohjauksessa. Virkamiestyöryhmää perustellaan sillä, että tuleva laki koskee ainoastaan hallintoa – ei suoraan kansalaisia tai yrityksiä.
Valmistelussa on toki syksyn aikana kuultu sidosryhmiä, mutta itse valmisteluun on ovet muun muassa etujärjestöille pidetty suljettuina.
Tuleva laki koskee toimialoja, jotka eivät kuulu EU:n päästökaupan piiriin. Tällaisia ovat esimerkiksi liikenne, asuminen sekä maa- ja metsätalous.
Onkin melko ylimielistä väittää, ettei ilmastolailla vaikutettaisi kansalaisten elämään. Väite on sukua väitteille, etteivät Euroopan unionin direktiivit vaikuttaisi suomalaisten elämään – nehän käytännössä pakottavat kansalliset lainsäätäjät noudattamaan Brysselin komentoa.
Koska ilmastolakia on valmisteltu pimennossa, siitä tiedetään toistaiseksi melko vähän. Maaseudun Tulevaisuuden (MT 13.11.) saamien tietojen mukaan eri ministeriöiden edustajat ovat ajautuneet työryhmässä ristiriitoihin. Valmistelua kuvaillaan poliittisesti latautuneeksi ja aihepiiriä araksi.
Ilmastolain valmistelusta on sovittu hallitusohjelmassa. Lakihanke on yksi vihreiden lempilapsista ja nauttii puolueen puheenjohtajan, ympäristöministeri Ville Niinistön erityissuojelua.
Reilu pari vuotta sitten tuore ministeri Niinistö näki paljon parannettavaa ympäristöhallinnon avoimuudessa. Hän epäili – aivan oikein – hallinnonalansa ongelmaksi sitä, että ne, joita hallinnon toimet koskevat, kokevat jäävänsä päätöksenteossa ulkopuolisiksi.
Mikäli ministerin huoli oli aito, ei se ole ainakaan sanottavasti vaikuttanut ympäristöhallinnon toimintatapoihin. Tämä näkyy ilmastolain valmistelun lisäksi esimerkiksi kansallispuistoihin ja suojelualueille ajettavissa käyttörajoituksissa. Paikallisten asukkaiden ja elinkeinojen tarpeet, jopa niiden kuuleminen on surutta sivuutettu.
Hieman yllättävänä pidetään myös tarvetta eläinsuojelulain uudistukseen, joka sekin on vihreiden vaatimana kirjattu hallitusohjelmaan.
Maa- ja metsätalouden osalta ilmastolaki tulee puitelakina sanelemaan ehtoja luonnonvarojen käytölle. Käytännössä päästövähennystavoitteita ollaan kirjaamassa lakiin kuulematta asianosaisia lain käytännön vaikutuksista. Tuskin lain valmistelijoilla itsellään on asiassa kaikkea viisautta.
Toistaiseksi voi vain arvailla, mihin kaikkeen laki vaikuttaisi. Todennäköisesti vaikutuksia olisi esimerkiksi pellonraivausta, viljelymenetelmiä, turvelupia ja metsänhoitoa ohjaaviin säädöksiin. Asumisen osalta vaikutusta olisi luultavasti kaavoitukseen ja liikenteen osalta esimerkiksi sen verotusmalleihin.
Tällaisen lain valmistelu ei voi kuulua pelkästään eri ministeriöiden virkamiehille. Suljettu valmistelu vinouttaa poliittista ohjausta, eikä mahdollisiin epäkohtiin pystytä puuttumaan ajoissa.
Tuloksena on heikkoa lainsäädäntöä, joka pahimmillaan tulee yhteiskunnalle kalliiksi.
Ympäristöhallinnon poikkihallinnollinen rooli on korostunut nykyhallituksen aikana. Onkin tärkeää, että ympäristövaikutuksia tarkastellaan kattavasti niin eri hallinnonaloilla kuin eri toimialojenkin osalta.
Tämä ei voi kuitenkaan tarkoittaa ympäristöhallinnon ylivaltaa yhteiskunnan muuhun toimintaan. Tällaisessa harhaisessa käsityksessä ympäristöhallinto näyttää kuitenkin elävän.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
