Soppalautasesta vientituotteeksi — kouluruokailu on tärkeä osa Suomen maabrändiä

Kouluruoka on muuttunut suomalaisen yhteiskunnan ja ruokakulttuurin mukana. Lämpimällä soppalautasella ruokkimisesta on siirrytty laajempiin kasvatuksellisiin tavoitteisiin. Kuva: PAsi Leino

Kouluruokailu on Suomessa osa opetusta ja moniammatillisen yhteistyön tulos, kertoo Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiön (ELO-säätiön) ruokavaikuttaja Bettina C. Lindfors.

Kouluruoka on muuttunut suomalaisen yhteiskunnan ja ruokakulttuurin mukana. Lämpimällä soppalautasella ruokkimisesta on siirrytty laajempiin kasvatuksellisiin tavoitteisiin.

Lindfors huomauttaa, että lasten ja nuorten pöytä on kunnan tärkein pöytä.

”Ei ehkä heti tulisi ajatelleeksi, että kouluruokailu kasvattaa yhteiskunnan jäseneksi. Keskivertosuomalainen syö päiväkodista peruskoulun loppuun keskimäärin 3 000 ilmaista ateriaa.”

Kun ensimmäiset kouluruokailijat mutustivat puurojaan, Suomi paini hyvin erilaisten ongelmien kanssa kuin nykyään. Autonomian ajan Suomessa kouluun lähetettiin yleensä perheen vanhin poika, jos häntäkään.

Jo 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Koulukeittoyhdistys houkutteli lisää oppilaita kouluihin tarjoamalla oppilaille ilmaista kouluruokaa. Kouluruokailu koski kuitenkin vain pientä osaa kouluista.

Vuonna 1943 Suomi sääti ensimmäisenä maana maailmassa lain maksuttoman kouluruuan tarjoamisesta. Siirtymäajan jälkeen, vuonna 1948, maan kaikki oppivelvolliset pääsivät puuro- ja keittolautasten äärelle. Vuonna 1977 viimeisissäkin kunnissa siirryttiin peruskoulujärjestelmään, mikä kaksinkertaisti kouluruokailijoiden määrän.

”Kouluruokailu on osa Suomen tarinaa ja sosiaalinen innovaatio, josta kannattaa olla ylpeitä”, Lindfors tiivistää.

Kouluruokailun kehittäminen on jatkuvaa. 1990-luvulla oppilaat alkoivat itse annostella aterioitaan, ja monissa kunnissa siirryttiin koulukeittiöistä keskuskeittiöihin. Tällä vuosituhannella kouluruokailu nostettiin opetussuunnitelmassa osaksi koulun opetus- ja kasvatustehtävää.

Kouluruokailu edistää Lindforsin mukaan tasa-arvoa, oppimista, hyvää ravitsemusta sekä tapa- ja kulttuurikasvatusta.

Suomessa kouluruokailu ja ruokakasvatus edistävät Lindforsin mukaan tasa-arvoa ja moniammatillisen yhteistyötä niin kansallisella, kunnallisella kuin koulutasolla.

”Lisäksi lapset ja nuoret ovat tärkeä osa kouluruokailun jatkuvaa kehittämistyötä.”

Hänen mukaansa kouluruokailusta puhuttaessa vaatimattomuus ei kannata, sillä kouluruokailu on osa Suomen maabrändiä, ja siitä ollaan kiinnostuneita oppimaan joka maanosassa.

”Kouluruokailu on arvokas osa Suomen osaamisvientiä ja lisäksi osa koulutusvientiä, sillä Suomessa ruokailu on osa koulun opetus- ja koulutustehtävää. Kouluruokailun edistämiseen liittyvät toimenpiteet ovat menestystekijöitä kestäville ruokajärjestelmille.”

950-luvun kouluruokalista koostui keitoista, puuroista, leivästä ja maidosta. 1960-luvulla mukaan tulevat tuoreet vihannekset ja leivänpäällisiksi myös leikkeleet.1970-luvulla kouluruokailoihin saatiin haarukat pata- ja laatikkoruokia varten.1980-luvulla kouluruuat kansainvälistyivät ja pastaruuat löivät läpi. Oppilaiden mielipiteitä ruuasta alettiin kartoittaa.1990-luvulla tilliliha poistui ruokalistoilta. Ruuan kotimaisuuteen alettiin kiinnittää huomiota, ja uusia kansainvälisiä suosikkeja olivat esimerkiksi lasagne ja tortillat. 2000-luvulla aloitettiin välipalakokeilut ja 2010-luvulla kasvisruokapäivät ja ruokahävikin torjunta.2020-luvulla uusi kouluruokasuositus painottaa, että ruokailu on osa oppimista, ei pelkkää energiantankkausta.Lähde: Bettina C. Lindforsin haastattelu.