Taipuu, vaan ei taitu
Maatilat ovat ympäristölleen ja rahoittajilleen luotettavia kumppaneita. Viime vuonna vain 47 maatilaa päätyi konkurssiin (MT 3.2.). Se on alle promille maatilojen kokonaismäärästä.
Kaikkiaan Suomessa tehtiin viime vuonna 3131 konkurssia. Vararikon yleinen todennäköisyys oli noin kymmenkertainen maatiloihin verrattuna – lähes joka sadas yritys lopetti taloudelliseen umpikujaan.
Konkurssi on rajuin tapa lopettaa yritystoiminta. Se tarkoittaa, etteivät yrityksen varat riitä maksujen ja velkojen kattamiseen. Konkurssin seurauksena joltakin jää aina rahansa saamatta.
Maatilojen vähiä konkursseja ei selitä alan taloudellinen tilanne, vaan yritystoiminnan erityisluonne. Viljelijä tekee kaikkensa välttääkseen vararikon, sillä sen seurauksena ei mene vain yritys, vaan myös talo ja tavarat. Lisäksi aiempien sukupolvien työ velvoittaa viljelijää – usein liikaakin.
Maataloudesta luopumisesta on kuitenkin tullut arkipäivää. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT ennustaa vuoden 2020 tilamääräksi 48 000. Se tarkoittaa, että lähivuosina joka päivä keskimäärin kolme maatilaa lopettaa tuotantonsa (MT 31.1.).
Jo vuosia jatkunut rakennemuutos johtuu maatalouden kireistä reunaehdoista. Ankarasti kilpaillut markkinat ja heikko kannattavuus ovat pakottaneet valitsemaan tuotannosta luopumisen ja yrityskoon kasvattamisen välillä.
Suuret investoinnit velkarahalla lisäävät konkurssien uhkaa myös maataloudessa. Yrittäjän osaamisen lisäksi ratkaisevaa on, ettei tuote- tai panosmarkkinoilla tule ikäviä yllätyksiä.
Maatalouden tuotteiden kysyntä on maailmalla nopeassa kasvussa. Maatilojen kannalta ratkaisevaa on, että kysyntä mahdollistaa myös kannattavan tuotannon.
Suomen kannalta taas ratkaisevaa on, missä määrin kykenemme tuottamaan oman ruokamme. Samoin se, onko maataloudesta luopuvilla perheineen ympäristön suomat edellytykset uudelle työlle tai yritystoiminnalle.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
