Kukko kiekuu pikkukaupungin keskustassa
HEINOLA (MT)
Luokanopettaja Satu Nipuli on juuri tullut töistä ja hakenut kolmevuotiaan Santran päiväkodista.
”Oppilaat jo kyselevät, että ope, milloin me päästään katsomaan kanoja”, Nipuli kertoo. ”Moni tämän ajan lapsi ei välttämättä ole kanoja koskaan nähnyt.”
Kasvatuksellinen näkökulma painoi paljon, kun perheenisä Vihtori Koskinen innostui ideasta. Ylen toimittajana hän oli törmännyt kaupunkikanalavillitykseen, tehnyt jutun ja saman tien päätöksen.
”Soitin Satulle ja sanoin, että meille tulee kanala.”
Puolison ei tarvinnut kauan empiä. ”Mietin, kuka ne kanat hoitaa, jos ollaan reissussa. Sekin sitten selvisi. Vanhempani, joilla on takana kanalaharrastusta, ovat villinä mukana auttamassa.”
”Kanala on kiva meidän Santralle ja naapurin serkkutytölle”, Koskinen sanoo. ”Lapset pääsevät ruokkimaan kanoja ja tekemään vähän bisnestä, kun kanat alkavat munia.”
Idea on toiminut Koskisen mukaan hyvin esimerkiksi nastolalaisessa perhekodissa.
”Sijoituslapset ovat tienanneet jo usean polkupyörän rahat kanamunien myynnillä naapurustoon. Ajattelin, että idea voisi toimia myös meillä.”
Reilun kolmen kuukauden ikäiset kanat eivät vielä muni. Perheessä on laskeskeltu, että ensimmäiset munakkaat omista munista paistetaan jouluksi.
Isä ja tytär Santra tapaavat ruokkia kanoja parikin kertaa päivässä, vaikka ne pärjäävät ruokinta-automaatinkin turvin.
”Tänään me syömme monipuolista puuroa”, Koskinen esittelee. Joku naapureista on kiikuttanut kanalan eteiseen tuoretta salaattia, jota Santra tarjoilee innokkaille nokkijoille.
Kanalan asukkaat ovat suomalaisia maatiaiskanoja, jotka hankittiin elokuussa Luhangasta.
”Päädyin tyrnäväläiseen kantaan, koska kanat ovat hauskannäköisiä. Ne ovat kaikki erinäköisiä ja munivat melkein munan päivässä”, Koskinen perustelee.
Missään tapauksessa hän ei halunnut pitkälle jalostettua rotua, joka on menettänyt luontaiset viettinsä.
Laumassa voi havaita jo yksilöllisiä piirteitä. ”Peppi on kaikkein rämäpäisin”, Satu Nipuli esittelee. Peppi syö kädestä ja nappaa oitis madon pihalta, jos lauma päästetään hetkeksi aitauksen ulkopuolelle.
Santra on nimennyt suurimman osan kanalan asukeista.
Pepin lisäksi joukkoon kuuluvat Herra Tossavainen, Tommika ja Annika, Rosaliitta ja rouva Rissaset, jotka tarkoittavat kahta samannäköistä kanaa. Nyt arvellaan, että toinen rouva Rissasista onkin herra.
Loput kanat Ronja, Tuksu, Sue Ellen ja Omeletti saivat nimensä kanalan tupaantuliaisissa.
”Tupareista tuli hauska ja sosiaalinen tapahtuma. Meillä kävi noin sata ihmistä”, Nipuli kertoo. Soittopuolesta vastasi perheen ystävä, muusikko Tuomas Orasmaa.
Alun perin ajateltiin hankkia vain kanoja. ”Mietin, uskalletaanko ottaa kukkoa kiekumaan kaavoitetulle alueelle”, Koskinen kertoo.
Kierros lähinaapurien luona puolsi kukkoa.
”Naapurin rouva liikuttui lähes kyyneliin. Hän kertoi sanoneensa joskus miehelleen, että voi jos kuulisi vielä joskus elämässään kukon kiekuvan.”
Kiekaisut eivät näytä haittaavan muitakaan, sillä naapurit kantavat kanalaan tämän tästä syötävää.
Perheen omat ruuantähteet menevät suurelta osin kanojen ruuaksi. Etenkin puurot ovat kaikkiruokaisten lemmikkien herkkua.
Byrokratiasta ei kerry harrastajalle painolastia. Ilmoitus Eviraan pitää kuitenkin tehdä, vaikka kanoja olisi kuinka vähän.
Koskinen teki ilmoituksen paikallisen maaseutuasiamiehen kautta.
”Kysyin myös kaupungin ympäristöpuolelta, onko heillä jotain nokan koputtamista. Tässä voi olla kuntakohtaisia eroja. Jotkut kunnat eivät katso hyvällä sitä, että kanoja tuodaan kaava-alueelle. Heinolassa näytettiin heti vihreää valoa.”
Kanala rakennettiin vanhaan pihasaunaan. Lauteet raivattiin pois ja seinät eristettiin kunnolla. Patterikin on tarkoitus hankkia varmuuden vuoksi.
Tärkeimpiä tarvikkeita ovat ruoka- ja juoma-automaatti, orsi, orren alla lantaritilä, kuivikkeet sekä munimispesä.
Kustannuksia ei Koskisen mukaan paljon kerry, jos paikka on valmiina. Saunarakennus oli tarkoitus joka tapauksessa kunnostaa.
Kanalan omistajat aikovat lähteä mukaan suomalaisen maatiaiskanan säilytysohjelmaan, jota Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus koordinoi. ”Voidaan tehdä tipusia ja jatkaa kantaa”, Satu Nipuli sanoo.
”Minulle oli yllätys, että jotkut maatiaiskannat ovat kuolleet sukupuuttoon. Onhan se tosi upeata, että ikään kuin tässä sivussa voidaan tehdä hyvä teko.”
TARJA HALLA
Omistajat
aikovat lähteä mukaan suoma-
laisen maatiais-
kanan säilytys-
ohjelmaan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
