Terveenä työssä Jännittääkö?

Kukapa ei olisi joskus pelännyt esiintymistä tai harmitellut, miten tökerösti tulikaan käyttäydyttyä, kun jännitti liikaa?

Uusien ihmisten ja tilanteiden jännittäminen on normaalia ja kuuluu elämään. Samoin nolouden, häpeän ja mokaamisen tunteita kokee jokainen joskus. Usein jännittäminen menee ohi, kun toistaa jännitystä aiheuttavaa tilannetta riittävän monta kertaa. Jännittämisessä ja ujostelemisessa on siis osin kyse harjoituksen puutteesta.

Mitä useammin kokeilee siipiään, sitä rennommin jännittämiseen ja epäonnistumisiinkin oppii suhtautumaan. Vähitellen jännitystä aiheuttavista tilanteista voi oppia jopa nauttimaan.

Kaikki on hyvin, jos jännityksestä huolimatta pystyy

kohtaamaan pelottavia tilanteita eikä lannistu ja lakkaa

yrittämästä. Eristäytymällä muista ihmisistä ei enää saa

palautetta eikä tukea, jolloin vaaraksi muodostuu sosiaalisten tilanteiden pelon yleistyminen. Sosiaalisten tilanteiden pelko voi syntyä jo lapsuudessa, mutta myös jonkin kuormittavan kriisin seurauksena (avioero, työttömyys, konkurssi).

Pelon, turvattomuuden, arvottomuuden ja avuttomuuden kokemukset ihmissuhteissa eivät mene ohi jälkiä jättämättä, mutta toisaalta tuollaisten kokemusten käsittely vaikkapa terapiassa johtaa parempaan itsetuntemukseen ja tunnetaitoihin.

Psykiatri Juhani Mattilan hienossa kirjassa Herkkyys

ja sosiaaliset pelot (2014) puhutaan jännittämisestä

kaipauksena. Pelkojen takaa löytyy ymmärrettäviä ja kaikille tuttuja toiveita hyväksytyksi, rakastetuksi ja arvostetuksi tulemisesta.

Sosiaalisilla peloilla, häpeän ja arvottomuuden kokemuksilla on pitkät juuret lapsuuteen ja nuoruuteen asti. Monen jännittäjän taustalta löytyy esimerkiksi koulukiusaamista. Mattila kirjoittaa, että syntyneiden vammojen vuoksi pelot voivat yleistyä kaikkia ihmisiä käsittäviksi: ihminen on

kuin nyrkkeilijä, joka pitää koko ajan suojausta yllä, koska luottamus on mennyttä.

Sosiaalisten pelkojen aiheuttama turvattomuus ja väsymys saattaa olla joskus työuupumuksenkin taustalla.

Entä ujous? Eikö se ole jo lapsella geeneissä? On haitallista, jos lapsi leimataan diagnoosin tapaan ujoksi tai estyneeksi,

Mattila kirjoittaa. Vanhempien tunnetaidoilla on suuri merkitys siinä, miten sujuvasti lapsi hyväksyy oman herkkyytensä ja reaktionsa eri tilanteisiin ja oppii käsittelemään niitä leimautumatta persoonallisuudeltaan.

Ujoksi itsensä määrittelevä voi esimerkiksi turhaan rajata ammattihaaveitaan ja alisuorittaa työelämässä. Mattilan mukaan myös moni alkoholiongelma on saanut alkunsa sosiaalisten tilanteiden pelosta.

Etenkin työelämässä arvostetaan usein ulospäin suuntautuneisuutta, vaikka työtehtävä ei sitä vaatisikaan. Se on sääli, sillä paljon tietoja ja taitoja jää huomaamatta, jos hiljaiset jäävät puheliaampien jalkoihin.

Arkuutta ja ujoutta pidetään heikkouksina, vaikka hyvä yhteys omiin tunteisiin (niiden piilottamisen sijasta) on periaatteessa voimavara ja osa älykkyyttä. Se, mitkä tunteet ihminen kokee hävettävinä, kertoo ihmisestä oman tarinansa.

Avaa artikkelin PDF