Apilakirjokääriäisensiirtoistutus Kainuuseen onnistui
Rovaniemen Oikaraisen kylän Sierilästä 15 vuotta sitten löydetyn apilakirjokääriäisen kanta on pelastettu siirtoistutuksin ja elinpaikkojen kunnostuksin.
Perhosesiintymä löytyi sattumalta 1990-luvun lopulla. Tuolloin asiantuntijat epäilivät lajin jo kadonneen Suomesta lopullisesti.
Apilakirjokääriäinen oli ollut suojelutoimien kohteena jo ennen Sierilän lajilöydöstä. Perhostutkijoiden mukaan pohjoiset perhoslajit vähenivät jyrkästi 1980-luvulla.
Lapin elykeskuksen pyynnöstä Kemijoki Oy teetti Oulun yliopistolla lisäselvityksiä, kun perhonen yllättäen löytyikin.
”Perhosten toukkien todettiin syövän puna-apilan lehtiä, laji siis vaatii menestyäkseen avoimia ketoja”, professori Juhani Itämies Oulun yliopistosta kertoo.
Naarasperhosten siirtoistutukset aloitettiin vuonna 1999 Kemijoen yläjuoksulle Pirttikoskelle. Tutkijat löysivät sieltä seuraavana kesänä sekä aikuisia perhosia että toukkia. Parin vuoden kuluttua perhoset olivat hävinneet.
Kainuuseen perhosia siirrettiin kolmeen paikkaan, joista kaksi on Paltamossa ja yksi Ristijärvellä. Näissä paikoissa apilakirjokääriäinen on selvinnyt sukupolvesta toiseen, siirrot toteuttanut Oulun yliopiston biologian laitoksen dosentti Marko Mutanen kertoo.
Kemijoen yläjuoksulta laji luultavasti hävisi. Paikat kasvoivat umpeen ja kävivät lajille sopimattomiksi.
Myöskään aiemmin Simoon, Kuivaniemelle ja Ylitorniolle tehdyt siirrot eivät onnistuneet.
Itämiehen mukaan perhosten siirtoistutukset ovat hankalia. Harjusinisiiven siirto ei onnistunut, pikkuapollon siirto Etelä-Suomessa onnistui.
”Kynsin hampain emme voi pitää kiinni kaikista lajeista. Vaikka tavoittelemme lajien säilymistä ja luonnon monimuotoisuutta, ympäristön, ilmaston ja maankäytön muutokset muuttavat lajistoja”, Itämies sanoo.
Sierilästä perhonen päätettiin yrittää siirtää muualle, koska mahdollinen voimalaitos olisi muuttanut lajin elinympäristön epäsuotuisaksi. Näyttää siltä, että siirto onnistui.
REIJO VESTERINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
