Tervetuloa lehmien taloon
SYSMÄ (MT)
”Tämä on meidän lehmiemme talo, ja sitä sanotaan navetaksi”, esittelee Kivelän tilan emäntä Sisko Kivelä.
Sysmän yhteiskoulun yhdeksäsluokkalaiset kerääntyvät hänen ympärilleen katsomaan, miten lypsyrobotti toimii. Silmäparit seuraavat tiiviisti, miten laser mittaa vetimiä ja lypsimet soljahtavat paikoilleen.
Navetan kaksi robottia lypsävät yötä päivää kolmea pesukertaa lukuun ottamatta.
Maitoauto käy joka toinen päivä ja kuljettaa maidon joko Herajoen tai Jyväskylän meijeriin. ”Maito ei tule kaupasta, vaan täältä”, emäntä muistuttaa nuoria.
Kivelän 120 lehmää lypsävät yhteensä noin 1,1 miljoonaa litraa vuodessa.
Ennen kuin siirrytään vasikkalaan, emäntä tiedustelee nuorilta, onko jotain kysyttävää.
Ensin laskeutuu syvä hiljaisuus. Sitten yksi käsi nousee: ”Mitä tapahtuu, jos ei lypsä? Räjähtääkö utare?”
Ei räjähdä, mutta kyllä se on lehmälle tuskallista, kuuluu vastaus. Lopulta maito alkaa valua itsestään.
Kivelän lehmien pihatto on vajaan kymmenen vuotta vanha. Sen asukkaat ovat tottuneet vierailijoihin, joten haalareissaan kahiseva joukko ei niitä hetkauta.
Hiehot sen sijaan painavat korvat luimuun ja saavat lopulta hepulin.
Kivelä käyttää paljon aikaa eläinten tarkkailuun. Esimerkiksi korvien asennosta voi päätellä jotain siitä, mitä naudan päässä liikkuu.
Lehmät makaavat parsissa yleensä aina samojen laumatoveriensa vieressä. ”Ne liikkuvat kaveriporukoissa ihan niin kuin tekin.”
Tieto käyttäytymisestä auttaa esimerkiksi silloin, kun joku lehmistä ei ole tullut lypsylle. Emäntä tietää heti, mistä parresta ja kenen vierestä lypsyltä luistanutta kannattaa etsiä.
Saattaa olla merkki sairaudesta tai jostain muista ongelmista, jos eläin ei ole vakiopaikallaan, vaan makaa jossain muualla, Kivelä kertoo.
Lehmävasikat kasvatetaan itse, ja sonnit myydään välitykseen. Nuorkarjaa on yhteensä noin sata.
Pikkuvasikoiden osastolla Kivelä täyttää tuttisankoja ja ojentaa niitä nuorisolle. ”Nyt testataan, tuleeko teistä hyviä lomittajia.”
Poikia tuttisangot eivät houkuttele. Tytöistä löytyy useampi innokas vasikoiden ruokkija.
Vasikat ihmettelevät uusia juottajia, mutta lopulta nälkä voittaa ja ruokailu alkaa sujua.
Kun vasikat on ruokittu, jatketaan matkaa kohti aikuisten lehmien osastoa.
Takarivin jurot pojat jättäytyvät jälkeen. Eikö navettakierros kiinnosta?
Taskuihin tungetut kädet ojentautuvat kohti vasikoita. Turpa kurkottautuu nuuhkimaan. Molemminpuolinen uteliaisuus voittaa, ja karkea kieli lipaisee poskea silittäviä sormia.
MAIJA ALA-SIURUA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
