Isän ja pojan sopuisa kimppa
”Kumpikin tietää yhdestä sanasta, mitä toinen tarkoittaa”, Kallepekka Toivonen kuvaa yhteistyötä isänsä Esa Toivosen kanssa. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoNURMIJÄRVI (MT)
Sukupolvenvaihdoksesta Myllymäen tilalla on pian kulunut parikymmentä vuotta. Esa Toivonen luopui isännyydestä hiukan tavallista iäkkäämpänä eli 69-vuotiaana.
Kiirettä ei ollut. Kunto oli hyvä, ja tuleva isäntä Kallepekka Toivonen työskenteli palkkatöissä Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa Melassa.
Päätoimiseksi viljelijäksi Kallepekka ryhtyi viisi vuotta sitten.
Joutenolo ei houkutellut luopujaa eläkkeelläkään. Esa Toivosesta tuntui luonnolliselta jatkaa työntekoa.
”Elämä talossa jatkui pitkään ennallaan. Tilan johtamisen lisäksi Kallepekka kävi töissä ja illat teki talon töitä.”
Nyt ikä painaa sen verran, että raskaimmista töistä on ollut järkevä luopua. ”Kuivurin rappusissa en viitsi enää kiivetä.”
Traktorin pukilla jaksaa vanhakin heilua. Ohjauspyörän kääntely on Toivosen mielestä kevyttä puuhaa verrattuna oman isännyyden alkuaikoihin.
”Siihen aikaan tarvittiin hartiavoimia avuksi, kun traktorin etupyörä painui multaan. Ohjaustehostin tuli vasta 60-luvulla.”
Toivonen nauttii yhä kyntämisestä. Se on työtä, jonka tulosta voi seurata kierros kierrokselta. Taidot tulivat punnittua jo 50-luvulla, kun Toivonen kunnostautui kynnön pitäjämestaruuskisoissa.
”Viime syksynä tein kynnöt vielä pääosin. Puimuria ajan tarvittaessa.”
Esan ja Kallepekan yhteistyö sujuu sopuisasti.
”Saatan joskus ihmetellä Kallepekan ratkaisuja, mutta ei siitä sen enempää. Hän on ne suunnitellut ja sillä siisti. Täytyy tietää, kuka mistäkin vastuun kantaa.”
Kallepekka, 50, ei muista menneiltä vuosilta yhtään riitaa.
”Isä ei ole millään lailla pyrkinyt päättämään minun puolestani. Meidän välillämme on sanatonta ymmärrystä. Kumpikin tietää yhdestä sanasta, mitä toinen tarkoittaa.”
”Onhan se totta, että monissa sukupolvenvaihdoksissa ongelmia tulee, kun vanhempi polvi jää lähelle asumaan.”
Vuosien mittaan Kallepekka on hämmästellyt isän jaksamista. Hän ei tiedä ketään toista, joka yhtä iäkkäänä vielä ajaisi puimuria.
”Eihän meitä yli 80-vuotiaita viljelijöitä muutenkaan paljon ole”, Esa huomauttaa.
Kallepekan työura olisi mennyt toisin ilman isän työpanosta. ”Jostain olisi pitänyt saada työvoimaa tai jäädä paljon aiemmin pois palkkatöistä.”
Esa ja Pirkko Toivosen ikkunoista avautuu maisema suoraan tilan pelloille. Matkaa päärakennukseen kertyy vajaa kilometri.
”Meillä on joka päivä uusi taulu tässä katseltavana”, Esa sanoo.
”Kesällä on kaikkein ihaninta, kun ruis heilimöi”, Pirkko, 83, täydentää.
Asuinpaikka on kummallekin puolisolle tärkeä. Puuhaa riittää talvellakin, esimerkiksi lumitöitä ja saunapuiden pilkkomista. Hirsitalon lämmitys sujuu huolettomasti maalämmöllä.
”Jos olisi muutettu kerrostaloon, Esa olisi varmaan jo kuollut”, Pirkko-puoliso arvelee.
Pirkko leipoo joka toinen kuukausi kuminalla maustettuja reikäleipiä pojan ja oman perheen tarpeisiin. Taikinajuuri on ainakin sata vuotta vanha. ”Esan äiti toi juuren taloon tullessaan.”
Esa ja Pirkko Toivosen yhteinen taival alkoi 50-luvun puolivälissä. Vakaa ja rauhallinen maanviljelijä sai rinnalleen Viipurissa syntyneen karjalaisen persoonan.
”Senhän näkee jo kilometrin päähän, että mie oon karjalainen.”
Perheeseen syntyi tytär ja kaksi poikaa. ”Kun pojat olivat teini-iässä, sanoin, että sopikaa keskenänne, kumpi jatkaa ”, Esa kertoo.
Maalaiselämän vastapainoksi pariskunta on matkaillut ympäri maailmaa. Afrikan maista on paljon hauskoja muistoja.
”Safarilla on katsottu isoja otuksia silmästä silmään sarvikuonosta lähtien”, Esa kertoo.
Toivoset viihtyivät aikoinaan yhdessä myös Lapin hiihtoladuilla. ”Onneksi kaikki tämä huvittelupuoli on ollut yhteistä”, Pirkko sanoo.
Pirkko on yhä innokas hiihtäjä. Vauhdikkaasta menosta on pitänyt hiukan tinkiä. ”Totta kai sen vanhenemisen huomaa. Enää en uskalla laskea isoja mäkiä.”
”Mieli ei muutu, se on kyllä kumma.”
Esa on kiitollinen suhteellisen hyvästä terveydestä. ”Voimat kyllä häviävät tässä iässä paljon helpommin kuin niitä saa hankittua.”
Esalla riittää voimia peltotöiden ohella muihinkin harrastuksiin, kuten lukemiseen. Hän toimii myös Nurmijärven sotaveteraanien puheenjohtajana.
19-vuotiaana hän kunnostautui jatkosodassa muun muassa ilmatorjuntatykistön tulenjohtotehtävissä Helsingissä.
Elämä puolison kanssa tuntuu Esa Toivosen mielestä juuri siltä kuin sen tuleekin tuntua.
”Onhan se ilman muuta selvää, että välillä räiskyy ja välillä on tasaisempaa. Mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut.”
Pirkko Toivonen on samaa mieltä. ”Aina on löydetty kompromissi.”
TARJA HALLA
ESA TOIVONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
