Ei piikkikorkoja!
Isotädin kuolinpesän kätköistä
löytyi aarre. Martta Eskelisen toimittama
Naisen kirja – Nykyaikaisen naisen
tietokirja. Painettu vuonna 1955.
Ymmärtäisinkö hieman tuntemattomaksi jäänyttä sukulaista paremmin,
jos tietäisin, mitä tietokirja kertoi kolmikymppiselle 50-luvulla?
Jos en vieläkään päässyt sukeltamaan sukulaistädin pään sisään, niin ainakin ajan henkeen.
50-luvun elvytysohjeet vaikuttavat
nykytietoon peilaten lähinnä kuolevan ihmisen pahoinpitelyltä ja kuoleman varmistamiselta. Muuten suosittelen
itse kutakin tarttumaan opukseen.
Ilahduttavaa oli huomata, että
ammatinvalinnasta kerrotaan ennen avioliittoa ja lasten hankintaa.
Kirjan esittelemät naisen ammatit ovat edelleenkin suosituimpien naisten ammattien kärjessä, mutta ammattiin vaadittavia ominaisuuksia on hieman päivitetty.
Lastenhoitoon 50-luvun tietokirja suhtautuu kovin tunteellisesti.
”Ihmistaimet tarvitsevat elämänsä ensi vuosina auttajakseen naisen lämpimän
ja ymmärtävän sydämen sekä alttiin ja ahkeroivan käden kilveksi torjumaan ympäriltään maailman kylmät kolhut.”
Lastenhoitajan katsotaan olevan
kutsumusammatti, josta ”terve, reipas ja rauhallinen nuori nainen löytää syvälle
juurtuneet viettinsä tyydyttävän työalan”.
Minulle tuli tässä kohtaa huono olo.
Toisaalta 2010-luvun ammattikuvaus
on hieman liiankin tylsää ja asiallista. ”Vastuullinen työ lasten parissa edellyttää eläytymiskykyä, käytännöllisyyttä,
kärsivällisyyttä sekä hyviä vuorovaikutustaitoja”, valaisee työ- ja elinkeinoministeriön Ammattinetti.
Eniten minua huvitti Naisen kirjan ohjeet tärkeää hetkeä varten.
”Pukusi olkoon siisti ja asiallinen.
Ratkennut sukansauma ja nuhruinen pusero ja harsot ja hepenet tuovat heti miinuspisteitä. Monilla ihmisillä on ymmärrettävä vastenmielisyys veripunaisia huulia ja kynsiä kohtaan, joten on parasta olla varovainen. Ei piikkikorkoja!”
Kyse on siis työhaastatteluun valmistautumisesta, jossa pukeutumisella on suuri rooli.
Metsätalouden töistä 50-luvun
naiselle ei kirjassa mainita halaistua
sanaa. Sen sijaan maatalouden töitä
tekevä naisväestö saa kirjassa osakseen suurta kunnioitusta.
”Maanviljelystä ja karjanhoitoa ei
ammattina voi verrata mihinkään määrätunteina suoritettavaan kaupunkilaistyöhön. Maataloustyö nivellyttää
miehensä ja naisensa luonnon osaksi, ja luonnon elämän harmoninen poljento sulkee heidät vuodenaikojen vääjäämätöntä kulkua seuraavaan rytmiinsä. Tämä ammatti vaatii harjoittajaltaan sitkeätä, kestävää ja rauhallista luonnetta.”
Nykyisin kovin miehistynyt karjanhoitajan työ oli 50-luvulla naisten valtakuntaa. Karjakoista 96 prosenttia oli naisia.
”Karjakon ammatti tarjoaa sangen
elävän ja erikoislaatuisen työkentän reippaalle, tarmokkaalle, terveelle ja
työtä pelkäämättömälle nuorelle. Arka ja saamaton henkilö älköön ryhtykö tälle alalle”, kirja varoittaa.
Varoitus ei liene vanhentunut.
Stereotypioiden lietsontaa lukuun ottamatta 50-luvun viisauksia ei saisi unohtaa.
”Äidin velvollisuus on lähteä lomalle
väsymyksen ja hermojen kiristymisen antaessa varoitusmerkkejään. On myös tärkeää, ettei äiti ota lomalle lapsia
mukaansa”, Naisen kirja painottaa.
Muun muassa Lomaliitto kustansi suurten ja vähävaraisten perheiden äitejä hermolomalle. Harmi vaan, että Lomaliitto teki konkurssin vuonna 2009.
Seuraan myös hieman kauhistuneena lomitusuudistusta, jonka mukaan karjatilan omistajien täytyy pitää lomansa yhä suuremmalta osin samaan aikaan.
Entä jos emäntä haluaa lomaa aviomiehestä? Onneksi lomakohteen pariskunnan osapuolet saavat kai valita
itsenäisesti.
50-luvun sinkkunaisia rohkaistiin oma-aloitteisuuteen. Kotiin ei sovi jäädä synkistelemään.
”On tärkeätä, ettei yksinäinen henkilö
jätä iltojensa viettoa sattuman varaan, vaan järjestää itselleen ohjelmaa esimerkiksi viikoksi kerrallaan.”
Kaupunkilaisneidot lähtekööt rohkeasti
kuuntelemaan luentoja ja esitelmiä. Maaseudun neitokainen järjestäköön vaikka keskustelukerhon tahi tutustumismatkan kiinnostavaan paikkaan.
Kirjan opetus kaikkinensa taitaa olla se, että naisen tulee kunnioittaa itseään työn ja perhe-elämän keskellä.
Ei pöljempää tekstiä 58 vuoden takaa.
suvi.niemi@
maaseuduntulevaisuus.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
