Vaatia saa, suosia ei
Kunnat ovat iso tekijä markkinoilla. Ne hankkivat vuosittain tavaroita ja palveluja yksityisiltä toimijoilta runsaalla kymmenellä miljardilla eurolla, mikä vastaa lähes kolmannesta kuntien käyttömenoista.
Kuntien ostopäätöksillä on luonnollisesti merkittävä vaikutus lähialueen talouteen ja työpaikkoihin. Läheltä hankittu piristää kunnan omaa taloutta – kaukohankinnoissakin rahat siirtyvät sinne, mistä tavara hankitaan.
Kilpailutussäännöstö on Suomessa johtanut välillä tilanteisiin, joissa kunnat joutuvat tekemään hankintapäätöksiä, joiden järkevyyttä joutuvat itsekin epäilemään. Kun kilpailutuksen jälkeen on valittava edullisin tarjous, se voi kunnan oman talouden näkökulmasta tietää vaikeuksia paikallisille yrityksille sekä työpaikkojen menetyksiä. Loppusaldo voi mennä pahimmillaan rankasti miinukselle.
Kunnat ovat kuitenkin vähitellen oppineet kilpailutuksen pelisääntöjä. Hankinnoille voi laittaa muitakin vaatimuksia kuin hinnan.
Ruuan – jota kunnat hankkivat vuosittain yhteensä sadoilla miljoonilla – vaatimuksena voisi olla vaikkapa suomalaisten tuotantosäännösten noudattaminen. Tätä esitti MTK:n johdon erityisavustaja Paula Viertola viime viikolla Porin Suomi-areenassa (MT 20.7.).
Hankintojen kilpailutus ja tarkka taloudenpito ovat varmasti hyvä asia. Järjen perään voi kuitenkin kysyä, jos kaupunki tai kunta päätyy hankkimaan ruokansa raaka-aineita Kaukoidästä ympäröivän maakunnan sijaan.
Julkisissa hankinnoissa ei voi suosia tiettyä tavaran tai palvelun toimittajaa. Laatuvaatimuksilla voidaan kuitenkin varmistaa, että lopputulos palvelee myös tilaajaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
