VIERASKOLUMNI Kaupalla suuri vastuu

Eduskunnassa puuhataan muutosta kilpailulainsäädäntöön, jotta kahden suuren kauppaketjun, S-ryhmän ja Keskon, markkinaosuutta ruokakaupassa saataisiin pienemmäksi. Monen poliitikon suurin huoli näyttää olevan, ettei vähittäiskaupassa ole riittävästi kilpailua.

Nykyiseen kahden suuren toimijan hallitsemaan markkinaan tultiin Suomessa hyvin nopeasti. Kun vielä 1980-luvulla ruokakaupassa oli neljä suurta kaupparyhmää, vei vain kaksi vuosikymmentä, kun markkinoilta hävisi kaksi suurta kaupan keskusliikettä.

E-liikkeen ja Tukon katoamiseen katukuvasta vaikutti eniten se, että molemmat kaupparyhmät hoitivat huonosti asiansa silloin, kun olisi pitänyt muuttaa toimintamallia myymälöissä, tavaran ostoissa ja logistiikassa.

S-ryhmä ja Kesko mylläsivät organisaationsa uuteen uskoon, purkivat byrokraattisia aluekonttoreitaan ja laittoivat myymälät ketjuihin ja tavaravirrat liikkumaan yöaikaan toimipaikkoihin. Lisäksi molemmat toimijat investoivat reippaasti uusiin myymälöihin, ennen kaikkea hypermarketteihin. Kansa valitsi ostopaikoikseen joko osuuskaupan tai K-kaupan ja hylkäsi Tukon ja E-liikkeen.

S-ja K-ryhmien vahvuudesta kotimaisessa ruokakaupassa kertoo se, ettei tänne ole tullut kuin yksi suuri eurooppalainen kauppa, saksalainen Lidl. Sen markkinaosuus on jäänyt viiteen prosenttiin. Kaksi suurta ovat kisanneet lujasti niin markettonteista kuin ruokakassin hinnasta.

Suomen pienet markkinat eivät sittenkään ole olleet kiinnostava kohde englantilaisille tai ranskalaisille kauppajäteille.

Suurilla kauppaketjuilla on viime vuodet mennyt hyvin. Asiakkaita on sitoutettu bonusjärjestelmillä ja erilaisilla kampanjoilla. Ruokakauppa tekee tasaista tulosta, sillä lähes kaikki Suomessa syötävä ruoka kulkee kauppojen tai niiden logistiikkajärjestelmien kautta. Sen sijaan käyttötavarakauppa, rautakauppa ja autokauppa eivät ole tuloksentekokoneita.

Kaupat ovat olleet muiden yritysten mukana kehittämässä vastuullisuusohjelmia. Strategioihin on kirjattu komeita lauseita yhteiskuntavastuusta, ympäristöystävällisestä toimintatavasta, on välitetty työntekijöistä ja palkittu hyvin ahkeria myyjiä ja vielä paremmin yritysjohtoa.

Kaupan vastuullisuutta on viime aikoina mitattu erilaisissa ruokaskandaaleissa. Sydäntalvella selvisi ruokaturvallisuutta seuraavan kansalaisjärjestön selvityksessä, että tutuilla suomalaisilla kaupanmerkeillä (Pirkka ja Rainbow) oli myyty thaimaalaista greippimehua, jonka tuotantoketjun alkupäässä poljettiin työntekijöiden ihmisoikeuksia. Kaupan kautta tuli romanialaista hevosta myös suomalaisten kuluttajien ruokapöytään.

Kuluttajaturvallisuutta on parannettava. Ihmisillä pitää olla varma tieto, millaista ruokaa he suuhunsa laittavat. Kauppa on tässä asiassa koko ongelman keskiössä. Monissa yhteyksissä on tullut esille, että myös elintarvikeketjun eri vaiheissa voi olla matkassa erilaisia bisnesmiehiä, joita ei ruokaturvallisuus kiinnosta. Näin on käynyt Kiinan maitoskandaalissa ja samanlaista meininkiä näyttää olevan hevosenlihan liikkeissä.

Kaupan on otettava täysi vastuu kaikista tuotteista kaikissa tuoteryhmissä, joita se tuo markettien hyllyille. Kauppa on tähän asti päässyt helpolla huonolaatuisia tuotteita myydessään. On pantu lehteen ilmoitus tuotteen takaisinvedosta. On pyydetty anteeksi ja toivottu, ettei kukaan kuluttaja kuollut huonon tuotteen vuoksi.

Kaupalla on voima ja valta vaatia selkeät tiedot tuotteiden alkuperämaasta, tuotteiden eettisistä valmistustavoista ja tuotteen valmistuksen mahdollisista ympäristövaikutuksista ja tietysti hiilijalanjäljestä. EU:n alkuperämerkintädirektiivi ei taida hetkeen tulla, mutta vastuullinen kauppa voi olla hyvä toimija tässä ja nyt.

Brändeissä näyttää vastuullisuus toteutuvan. Kaupan omissa merkeissä näyttäisi olevan jonkin verran vielä tehtävää.

Avaa artikkelin PDF