Kalateiden teko vaatii rahaa yhtiöiltä ja valtiolta
Vaelluskalojen suojeluun suunnitellut toimet ovat laajempia kuin olisi uskaltanut toivoa vielä muutama vuosi sitten. Painostus vesivoimayhtiöitä kohtaan on lisääntynyt. Näin arvioi Helsingin yliopiston kalataloustieteen professori Hannu Lehtonen.
”Tähän asti voimayhtiöt ovat vastustaneet kalateiden rakentamista. Läheskään aina ei ole tehty edes vesioikeuden vaatimia kalateitä.”
Lehtonen arvioi, että jos kansallisessa kalatiestrategiassa kärkikohteiksi nostetut 55 kalatietä 20 joella saadaan tehtyä, saavat vaelluskalat ja kalatalous paljon uutta toivoa.
Ongelmaksi jäävät eräät isot joet sekä sadat pikkujoet, joissa kalojen vaellukset on estetty merkitykseltään vähäpätöisillä padoilla. Kaiken lisäksi niille on myönnetty pysyvät luvat. Ne pitäisi Lehtosen mielestä saada mitätöityä.
Ylitarkastaja Jouni Tammi maa- ja metsätalousministeriöstä kertoo, että valtaosassa kalatiestrategian kärkikohteista on jo käynnistetty hankkeet vaelluskalojen hyväksi.
Ongelma on rahan puute. Pelkkien kalateiden rakentamisen arvioidaan maksavan kärkikohteissa noin 50–100 miljoonaa euroa.
Valtio tukee vaelluskalahankkeita niukasti. Vuosittain on käytettävissä noin 1,3 miljoonaa euroa, josta osa menee koskien kunnostukseen.
Tammen mukaan energiateollisuus on viime vuosina rahoittanut vaelluskalojen elvyttämiseen tähtääviä tutkimus- ja kehittämishankkeita. Tarkkoja lukuja ei kuitenkaan ole tiedossa.
”Etenkin suuret yhtiöt ovat hoitaneet lakisääteiset velvoitteensa hyvin. Toinen asia on, ovatko velvoitteet riittäviä”, Tammi sanoo.
Sen sijaan pienvoimaloille kalan kulun järjestäminen on osoittautunut vaikeaksi. Asioita on ajettu myös oikeusteitse.
Suomessa on noin 220 vesivoimalaa, joiden teho on 3 100 megawattia.
Niiden lisäksi on runsaasti pieniä myllyjä ja kenties jopa tuhansia pieniä nousuesteitä, kuten pohja- ja myllypatoja sekä siltarumpuja.
Yhteensä 38 voimalaan on rakennettu kalatie tai avattu säännöstelypato muutoin.
Tammen mukaan yksistään Uudellamaalla on helpotettu kalan kulkua yli 80 nousuestekohteessa, joten hankkeita on käynnissä muuallakin kuin kärkikohteissa.
Kalastusbiologi Mikko Koivurinta Uudenmaan elykeskuksesta arvioi, että yksistään Kemijoen kalatiet maksaisivat 11 miljoonaa euroa ja Iijoen 15–20 miljoonaa. Muissa kalatiestrategian kärkikohteissa, kuten Pielisjoella, Lieksanjoella ja Kymijoella yksi kalatie maksaa 1–4 miljoonaa euroa.
Pienemmissä padoissa ja voimaloissa kalatiet maksavat 50 000–500 000 euroa.
”Voimayhtiöt tekevät sen, mihin ne lain ja lupamääräysten mukaan on velvoitettu, mutta eivät sitten useinkaan muuta. Veden luovuttaminen ohi turbiinien on vaikea asia”, Koivurinta toteaa.
Hänkin näkee, että vesilain pysyvät luvat ovat ongelmallisia: ”Vesivoimalat toimivat yhä lupamääräyksillä, jotka on kirjoitettu jopa ennen sotia, jolloin maailma oli aivan toinen.”
Koivurinta arvioi, että yhtiöiden harjoittamat kalojen ylisiirrot paikkaavat kalateiden tarvetta vain väliaikaisesti.
KATJA LAMMINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
