Digitaalinen kuilu heikentää varautumista onnettomuuksiin
Vaikka matkapuhelinten määrä maailmassa kasvaa nopeasti, digitaalinen kuilu estää edelleen mahdollisuuden reagoida suuronnettomuuksiin kuten luonnontuhoihin.
Kansainvälisen Punaisen Ristin (IFPRI) vuosittaisessa katastrofiraportissa tutkaillaan viestintäteknologian hyötyjä luonnon- ja teollisten onnettomuuksien ehkäisyssä ja avustustyössä. Raportti julkistettiin alkuviikolla.
Varoitusjärjestelmillä voidaan tavoittaa nopeasti suuria määriä ihmisiä, mutta se edellyttäisi matkapuhelinten ja kännykkäverkkojen tasavertaista leviämistä, raportissa painotetaan.
Maailman yli kuudesta miljardista kännykkäliittymästä arviolta puolet kuuluu henkilöille, joilla on syystä tai toisesta toinenkin liittymä. Näin laskien vasta reilu kolmannes maailman ihmisistä omistaa itse kännykän.
Hälytysjärjestelmien lisäksi matkapuhelimet ovat avuksi onnettomuustilanteiden jälkihoidossa.
Paikalla olevilta saadaan paras tieto siitä, kuinka laajasta vahingosta on kysymys ja missä apua eniten tarvitaan – näin siis edellyttäen, että esimerkiksi hirmumyrsky tai maanjäristys ei myös katkaise kännykkäverkkoa.
Haitin maanjäristys vuonna 2010 oli ensimmäinen kerta, kun kansalaisilta saatua tietoa hyödynnettiin pelastusoperaatiossa.
Vuonna 2012 Filippiineille iskenyt hirmumyrsky Pablo tuotti viranomaisille ja avustusjärjestöille tietoa, jonka avulla saatiin nopeasti luotua tuhoalueista kartat.
Onnettomuustilanteissa ongelmana on kuitenkin se, että tietotulvan keskeltä on vaikea seuloa oleellista tietoa näkyviin. Se vaatii niin viranomaisilta kuin avustusjärjestöiltä uuden teknologian käyttöä ja uudenlaista osaamista.
Punainen Risti on alkanut raportin mukaan käyttää kännykkäyhteyksiä myös kerätäkseen terveystietoja tiettyjen alueiden ihmisiltä. Tätä voidaan käyttää onnettomuustilanteiden lisäksi esimerkiksi tautiepidemioiden ehkäisemiseen.
Viestintäteknologiasta on muunlaistakin hyötyä avustustyössä. Sen ansiosta järjestöt voivat nopeammin kerätä rahoitusta ja vapaaehtoisia apuvoimia hätätilanteisiin.
Punaisen Ristin raportin mukaan vuonna 2012 tapahtui yhteensä 552 luonnon- ja teollista onnettomuutta. Luonnontuhoissa kuoli 9 656 ihmistä, mikä on vuosisadan paras eli alin määrä.
Vaikka katastrofien määrä on vuoden 2000 jälkeen laskenut myös kokonaisuutena, niiden laajuus on pahentunut, selviää YK:n kehitysjärjestön UNDP:n tiedoista. Luonnontuho kuten maanjäristys, tulva tai kuivuus voi pakittaa köyhän maan kehitystä pitkän matkaa taaksepäin kuten on nähtävissä esimerkiksi Haitin, Bangladeshin, Mosambikin, Pakistanin ja Filippiinien kohdalla.
Vuoteen 2030 mennessä köyhyyden ennustetaan kasautuvan: luonnontuhoille altteimmissa 49 maassa asuu silloin 325 miljoonaa erittäin köyhää, laskevat UNDP ja Unicef sekä kehitysjärjestö Oxfam.
Järjestöt kampanjoivat sen puolesta, että luonnontuhoriskeihin varautuminen otettaisiin yhdeksi tärkeimmistä vuosituhattavoitteista, kun YK:n köyhyysohjelmaa uusitaan vuodesta 2015 eteenpäin.
Luonnontuhot seuraavat ilmaston muuttumista. Saharan alueella on UNDP:n laskujen mukaan koettu kuivuuteen liittyen kolme ruokakriisiä 10 vuodessa, kun niitä esiintyi ennen keskimäärin yksi vuosikymmenessä.
Vuonna 1970 tulvista kärsi keskimäärin 32 miljoonaa ihmistä vuodessa. Vuonna 2010 luku oli yli kaksinkertainen, 69 miljoonaa. Hirmumyrskyistä kärsivien ihmisten määräkin lähes tuplaantui: 66:sta 123 miljoonaan.
KAIJALEENA RUNSTEN
Punaisen Ristin raportti:
www.ifrc.org/WDR2013
www.undp.org
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
